torstai 30. joulukuuta 2010

Torstai 30. joulukuuta

Onkin jo ollut taukoa, joten otettiin Banjon kanssa pianonsoittoharjoitus. Osan aikaa se soitti oikealla rytmillä ja tunnelmalla summittain sinne päin viereisiä koskettimia ja osan aikaa ilman rytmiä onnistui valitsemaan oikean koskettimen, joten kaipa tuo on vain ajan kysymys, harjoittelun määrästä kiinni, kun se jo oppii oikeasti soittamaan, tosin vasta vain mustilla koskettimilla. Tällä’ kertaa sai koirankeksin kimpaleen vasta treenin jälkeen, niin rauhoitti tuota raapimista pois. Valan kanssa otettiin juuston avulla entiseen tapaan. Se soitti yksittäisiä säveliä monenlaisia erilaisia ja valkoisilla myös! Soitti eripituisia, eritunnelmaisia, nopeita ja rauhallisia sekä parin sävelen yhdistelmiä.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Keskiviikkona 29. joulukuuta

Otin huoneen kartan ja piilotin makupalan koirien odottaessa toisessa huoneessa. Karttaan kiinnitin rastin aarteen kohdalle. Koirat löysivät makupalan vasta ohjailtuina, osin siksi, etten ollut etukäteen kertinut niille, että nyt harjoitellaan tällaista. Piilotin vielä kaksi makupalaa. Vala söi ne kaikki ja Banjo osallistui. Ehkäpä tuo tuosta, vaikkei nyt niin hyvin luistanut, näyttäisi olevan harjoituskysymys isolta osin…

perjantai 24. joulukuuta 2010

Perjantai 24. joulukuuta, jouluaatto

Otettiin yksi soittotreeni, kun se kumminkin on ollut ilomme, niin että päivä ilman treeniä olisi lättänä eikä kunnon juhlapäivä! Soitin samaa säveltä ”Kulkuset, kulkuset” ja Banjo jatkoi ”riemuin” ihan oikein sävelin. Lopputreeni oli sitten jotakin epämääräisempää. Vala on taitavampi, soittaa tarkoituksella valittuja säveliä oikeastaan joka kerta ja nyt tuntui tapailevan soiton tyyliä, soitti saman kuin Banjo ja ”helk-lee” eli jättä yhden sävelen välistä, mutta sillä näkyy jo olevan idea siitä, miten hakea sävelkulkua koskettimilta ja molemmat koirat tavoittelevat myös rytmiä, mutta silloin yleensä menee koskettimien valinta holtittomaksi, mutta ainekset on jo, joten tottumuksen myötä luulisi oikean soittotaidon syntyvän!

Vaapukka halusi esiintyä videolla, mutta eihän siitä tullut mitään, kun koko huomioni oli kamerassa ja tänään ollaan juuri päästy siihen vaiheeseen, että houkuttelevan käteni asemalla voin näyttää sille, mitä säveltä olisi soitettava eli soittotaito on lähellä mutta ilman videokuvausmahdollisuutta, kun vaatii minulta suurta keskittymistä ohjata koiraa.

Ostin koirille joululahjoiksi halpoja lasten palapelejä siltä varalta, että niiden tuomasta harjoituksesta olisi joskus hyötyä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Torstai 23. joulukuuta, aatonaatto

Otettiin Valan kanssa soittoharjoitus. Se osaa jo soittaa yhden sävelen kerrallaan ja parilla koskettimella peräkkäin harjoitellen siirtymiä. Banjon kanssa täytyy vielä harjoitella soittotyyliäkin, ettei raapisi ja jotta soittelisi vain yhden sävelen kerrallaan – tarttis varmaan Banjon kanssa treenata vakavalla mielellä tavoitteellisesti eikä ihan vain harjoitellen kuin nyt Vaapukan soittotaidolle sopii.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Keskiviikkona 22. joulukuuta

Harjoiteltiin pianolla aamutuimaan. Banjo vain pläntsi koskettimia ja jouduin kieltämään sitä. Sitten sain sen soittamaan pari säveltä ihan oikein ja annoin lihapullan lopun palkaksi. Ylipäätään en enää palkitse pläntsimisistä vaan vain yhtä säveltä soittaessa.

Vala soitti ensin pari pläntsimällä mutta sitten monta yksi kerrallaan ja katsoikin koskettimistoa niin että valitsi, mitä soittaa, ja onnistui sitten soittamaan sen. Hyvä alku! Valalla on juuri nyt sellainen vaihe, että harjoituksen määrän myötä taito luonnostaan kasvaa.

Sanoin Valalle, että jouluaattona lauletaan joululauluja ja koiratkin saavat soittaa, jos osaavat. Vala sanoi, että se haluaisi soittaa joululaulua. Mietin, mikä olisi helppo, ja valitsin Kulkusten kertosäkeen, kun siinä on aluksi vain yksi nuotti mutta kumminkin sen tunnistavat kaikki. Korotin kaikkia säveliä yhdellä, niin se soi kokonaan mustilla koskettimilla:
Ensin kolmesta oikeanpuoleinen kaksi ja pitkään ja toisto, ”Kulkuste, kulkuset”
sitten sama ja nousee yhden ylös kahdesta vasemmanpuoleiselle ”riemuin”
siirtyy sitten kolmesta alimpaan ja nousee sieltä ylös samaan alun nuottiin, joka soi hiukan pidempään. ”helkkäilee.”
Nostin Valan tuoliin ja näytin sille oikeat sävelet, se jäi pitkäksi aikaa miettiväisenä siihen istumaan. Nostin myös Banjon syliini ja näytin, miten Kulkuset soitetaan. Nyt ne mielessään pänttäävät soittojärjestystä ja kappaletta ylipäätään: joululaulu olisi hieno nyt jouluna!

Otettiin illalla Valan kanssa soittoharjoitus. Tällä kertaa se soitti koko ajan yksittäisiä säveliä ja välillä peräkkäin vierekkäisiö säveliä ikään kuin olisi harjoitellut. Se myös kokeili soittaa nopeasti yhden kutakin säveltä, joten kerroin sille, ettei soittaessa tarvitse olla niin nopea kuin mitä pystyy, vaan kappaleen rytmi on olennainen, se miltä musiikki kuulostaa. Vala on oppinut hienosti!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Tiistai 21. joulukuuta

Banjo soitti pianoa. Ensi alkuun jouduin useasti komentamaan sitä, ettei se raapisi. Mutta sitten se soitti muutaman sävelen niistä, joita kappaleessa tarvitaan. Lopuksi se plänttäsi vai tassullaan, mutta syntynyt ääni oli samankuuloinen kuin säkeen lopussa eli tunnelma oli oikein, vaikka soittotapa kaipaa korjaamista.

Otettiin Vaapukan kanssa pallotreeni, jotteivät taidot ruostuisi. Aluksi se näytti siltä, että hui en minä uskalla, mahdoton tehtävä. Mutta sitten esimerkilläni komensin sen olemaan keskeltä reaktiivinen ja tassuista myös. Nostin sen ilmaan juuri kun se näytti herkältä. Niin pitelin sitä mahasta pallon yllä ja se kuunteli palloa allaan, vähän liikutin sinne tänne, jotta se saisi oppia, miten pallolla liikutaan. Ei se vielä osaa tasapainoilla, mutta koira ja pallo tuntuvat muodostavan reaktiivisen kokonaisuuden, Valalla on herkät jalat ja se kuuntelee tuntemuksiaan siitä, mitä pallolla pitäisi tehdä. Sitten taas valutin sen alas, jotta se oppii alastuloa.


Kokeiltiin Banjonkin kanssa palloa. Nostin mahan alta ja se otti tassuilla pallosta kiinni ja pyöritti sitä allaan mielekkäästi. Näyttää siltä kuin se olisi edistynyt, vaikka on ollut taukoa, ehkä se on ehtinyt miettiä.

Otettiin Valan kanssa tämän päivän eka pianonsoittoharjoitus. Se soitti yksittäisiä säveliä mustilla koskettimilla muutaman ja sitten kun sanoin että juu, tuosta nuotista sakura alkaa, niin se soitti sitä kahdesti ja sai lihapullanpalan, soitti sitten seuraavaksi viereistä eli soitti peräkköin kolme ensimmäistä säveltä! Jatkoi siitä sitten epämääräisemmin korkeampiin säveliin, mutta näytti niin kuin se olisi tosiaan soittanut sakuran alkua ihan juuri ohjeen mukaan, sen vanhemman sakurankuuloisen ohjeen mukaan siis! Pidetään nyt taukoa, jotta muistaa hyvin tämän onnistumisen!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Maanantai 20. joulukuuta

Banjo onnistui soittamaan suurimmaksi osaksi yhden mustan koskettimen kerrallaan. Se painoi kappaleensa ensimmäistä säveltä ja sitten sen viereistä, joka tulee kolmantena nuottina. Kehuin ja niinpä se soitti kaksi kertaa ensimmäistä säveltä eli kappaleen kaksi ensimmäistä nuottia ja sai puoli lihapullaa palkakseen ja lopetimme harjoituksen tuohon, jotta se jää hyvin mieleen.
Vala soittaa kätevästi jo, harjoituksen alun yhden nuotin kerrallaan, mutta lopussa meni tyyli jotenkin huonoksi ja pläntsi kaksi säveltä kerrallaan.
Soitin sakuraa noin nuottien mukaan, mutta kun se vanha tuttu kuulostaa sakuralta ja tämä korjattu ei ollenkaan. Voivatko nuotit olla väärässä? Harmi, kun oma musiikkitaju ei ole ollenkaan japanilaista musiikkia ymmärtävä: mitä nyt opetan koiralle, sen vanhan sakuralta kuulostavan version kai?

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Sunnuntaina 19. joulukuuta 2010

Otettiin puolen lihapullan treeni kummankin koiran kanssa, mutta sekin tuntui olevan hiukan liikaa. Vala soitti nätisti, ihan kuin sakuran alkua ta-ta-taa mutta yhden koskettimen verran väärästä kohdasta. Banjo lähinnä vain raapi.

Tulin katsoneeksi sakuran nuotteja ja olinkin opettanut Vaapukalle väärin: eli kolmesta vasemmanpuoleista kahdesti ja sitten keskimmäistä pitkään, toisto - ja loppu oli oikein. Pyysin Valalta anteeksi.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Lauantai 18, joulukuuta

Otettiin lihapullan mittainen treeni kummankin koiran kanssa. Ensimmäinen puoli lihapullaa meni hyvin ja toinen löperiksi molemmilla eli treenien pituus olisi lyhennettävä puoleen lihapullaan. Molemmat koirat ovat nyt suunnilleen samantasoisia: soittavat mustilla koskettimilla yksittäisiä säveliä hiukan mistä sattuu mutta joskus myös pari kolme vierekkäistä nuottia peräkkäin ilman mitää kummempia vikoja. Ennustettavuus puuttuu, mutta jahka koirat saavat harjoitusta siinä, miten osaavat soittaa yhden tarkoittamansa sävelen kerrallaan, niin varmaan kappaleidenkin soittaminen luonnistuu vähitellen. Nyt vielä molemmat soittavat osan aikaa monta säveltä samalla painalluksella, silloin ei saa enää lihapullaa. Usein soittavat kaukaa sivusta, mutta näkyy se niinkin luonnistuvan. Välillä näyttäisi siltä, että soittavat varpaillaan yksittäisen valkoisen koskettimen, mikä olisi tosi hyvä jatkomahdollisuuksien kannalta.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Perjantai 17. joulukuuta

Eilen tuli treenattua ihan liikaa, meni aivottomaksi koheltamiseksi koko juttu, niin tänään ei sitten ole treenattu kuin kerran kummankin koiran kanssa, Banjon kanssa lyhyehkö treeni ja Valan kanssa illalla pitkä neljän lihapullan treeni. Kosketinsoitin oli liian korkealla Valalle, joten heti kun laskin sitä alemmas, Vala alkoi onnistua soittamaan säveliä. Otin eilen Banjon raapimista videolle ja tänään sen uuden yrittämän sekä Vaapukan treenin lopun.

torstai 16. joulukuuta 2010

Torstai 16. joulukuuta

Olen vasta hankkinut koskettisoittimen. Banjo näkyy ottavan tavakseen mennä sen tuoliin istumaan, ja kun laitan soittimen päälle, se painaa koskettimia tassullaan tuottaakseen äänen. Mustat koskettimet ovatkin niin etäällä toisistaan, että koira pystyisi soittamaan vain yhtä säveltä kerrallaan – soittaisi vaikka sakura tai jotain. Vasta nyt tajuan, että videolla näkemäni ulkomaalainen sirkuskoira todella osasi soittaa hienon musiikkikappaleen. Ihmekös tuo, jos on vaikeaa kommunikoida eläinten taidoista, kun ei edes luku- ja kirjoitustaitoisen koiran omistaja heti älyä sirkuskoiran oikeasti soittavan!

Alan jo uskoa, että kyllä me voitaisiin päästä sirkukseen, jos kerran Banjo osaa kirjoittaa palikoilla vaikkapa että ”sirkus”, jompikumpi koira voisi laskea haukkumalla, ehkä jotain sirkustyylistä tavallista koirien temppua ja sitten vielä jos opittaisiin Vala tasapainoilemaan pallolla ja jompikumpi koira soittamaan sakura kosketinsoittimella, mutta tokihan siinä olisi vielä paljon treenattavaa, mutta voitaisiin melkein jo tuolla olla oma sirkus, ei tarvittaisi muita… Kiva näköala, saadaankohan treeni-intoa? Nyt ainakin on ollut taukoa, mutta jos uskoa omiin mahdollisuuksiin ja sirkusalan kiehtovuuteen riittää niin kai sitä voisi saada treenattua… Mutta varmuutta ja esiintymiskokemusta myös tulisi treenata.

Kummastuksekseni Vala oli paennut vessaan nukkumaan. Se näytti surkealta ja sanoi, että kun se ei vielä osaa soittaa sakura! Mutta kyllä sillä treeni-intoa olisi… Sanoin, että jos se oppisi tasapainoilemaan pallolla, seuraisi nuolia tai tottelisi jotakin kirjoitettua käskyä, tekisi jotakin koirien tavallisia sirkustemppuja ja vielä soittaisi sakuran, niin se olisi kyllä jo oikea sirkuskoira!

Jos Banjo oppii kirjoittamaan tussilla, se ehkä oppisi myös maalaamaan isot kirjaimet isolle paperille, mikä näkyisi esityksessä kauas, joten se voi olla yksi tulevaisuudentemppu. Aarrekartta olisi toinen treenattava lisätemppu!

Selitin Valalle ihan vain puhumalla ja käsin huitomalla, että matalat sävelet ovat vasemmalla ja että mitä kauemmas oikealle mennään, niin sitä korkeampi sävel. Sanoin myös että soittaminen ei ole ihan vain mekaaninen juttu vaan tunteella tehtävä. Sanoin, että kahta vierekkäistä mustaa kosketinta voi soittaa erikseen reunoilta mutta että kolemn ryhmässä reunimmaiset soivat reunoilta painaen mutta keskimmäistä on varmaan painettava ihan vain tassun kärjellä lähimmästä päädystä, sillä tassu on muuten kai liian leveä.

Löysin sakuran nuotit ja onnistuin muuttamaan ne mustille koskettimille. Soitin kappaleen alun teeman pariin kertaan ja otin sitten Valan syliini ja näytin sille, mitä koskettimia kuuluu soittaa ja missä järjestykksessä:
kolmesta vasemmanpuoleista kaksi kertaa ja sitten sen viereisä oikealla puolella olevaa keskimmäistä yhtä pitkään kuin nuo kaksi yhteensä
sman toisto
nousee kolmea vasemmalta oikealle ylös ja palaa takaisin alas
keskimmäinen ja sen viereinen vasemmanpuoleinen nopeasti ja sitten kahdesta alemmasta nuotista oikeanpuoleinen pitkään.
Siinä se! Soitin muutamaan kertaan koiran katsellessa ja sytmitin noin kolmeen osaan. Annoin lihapullan palkaksi. Vala vaikuttaa musiikkiorientoituneelta nyt juuri…

Nostin musiikinharrastuneen Valan tuoliin soittimen viereen ja houkuttelin lihapullalla antamaan tassua, mutta aluksi jouduin palkitsemaan ihan jo tassujen tepsuttelusta – ilmeisesti ihmismalleilla on kädet alhaalla kun taas koiran pitäisi osata nostaa tassut kovin ylös – ja lopulta sain sen nostamaan tassua niin että se raapaisi soittimen reunaa. Banjo häiritsi harjoitusta. Lopuksi soitin sakuran teeman Valalle tassumaisin käsin.

Lupasin Banjolle, että etsin sille toisen koiran soitettavaksi mahdollisen kappaleen. Nyt se on kateellinen Valalle, muuta kaipa sopu löytyy helpolla, ei nytkään kireää ole vaan odottavaista.

Banjolle valittiin alustavasti kappaleeksi Paljon onnea vain, vaikka siinä on pakko soittaa myös valkeilla – ehkä se onnistuu, kun aivan reunasta tassun kärjellä soittaa… Kiva kappale, jonka kaikki tunnistavat.

Otin lihapullan ja ensimmäisellä puolikkaalla Vala oppi nostamaan tassua tuolilla istuessaan. Toisella puolikkaalla Banjo painoi koskettimia summamutikassa ja nosti sitten tassunsa kosketinten ylle niin että katsoi mitä teki, mistä kehuin kovasti. Banjo halusi toisen treenin ja jäi tuoliin istumaan, joten hain uuden lihapullan ja tällä kertaa sain Banjon painamaan tassullaan mustia koskettimia niin että katsoi jotta tiesi tarkkaan mitä teki: ensin se painoi Paljon onnea vaan –laulun ensimmäistä säveltä, mistä kehuin että tuohan on jo laulun eka sävel!, sitten toista siinä käytettävistä koskettimista ja lopuksi huitaisi kolmatta, mihin treeni loppuikin. Vielä ei koordinaatio riitä valkoisen koskettimen harjoitteluun, mutta alku on hyvä! Nyt Banjo halusi kokeilla, osaako osua kaikkiin tarvittaviin koskettimiin, vielä se ei varsinaisesti soittanut kappaletta, koska tarvittavat kosketinten toistot ja kuviot jäivät väliin. Sitten nostin taas Valan tuoliin ja tällä kertaa se nosti tassuaan hiih että näytti jo oppineen sen tempun ja yksi sävelkin saatiin summittain valitun valkoisen koskettimen reunasta.

Banjo halusi treenata valkoisten koskettimien soittamista. Kolmen lihapullan voimalla se rämpytti koskettimia lähes holtittomasti – siihen hukkui aiempi oikea yrittäminen. Vala sai juustoa muutaman valkoisen koskettimen soittamisesta, ja sitten taas treenattiin Banjon kanssa juuston lopun voimin. Nyt ainakin on selvä, että mustat ja valkeat koskettimet on soitettava eri tavoin: valkea kynnellä aivan reunasta ja musta taas kaukaa korkealla liikkeellä, joka taas nostetaan ilmaan koskettimen painamisen jälkeen, jottei tassu raavi valkoisia yksin tein. Otin Banjon tassun kevyesti käteeni ja painoin sillä valkoista kosketinta aivan reunasta: kyllä se kynsillään pystyy soittamaan yhtä säveltä kerrallaan, mutta tekniikassa on vielä hiomista. Banjolla on kyllä paljon intoa soittamiseen! Niin on Valakin kovin motivoitunut, mutta nyt alakuloinen, kun Banjo oppi nopeammin.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sunnuntaina 12. joulukuuta 2010

Vala on oppinut malttamaan mielensä, kun sille antaa liian kuumaa ruokaa, se vain odottaa rauhallisesti ja lipsii välillä varovasti reunoilta kokeillakseen, onko lämpötila jo sopiva. Se sanoo, että kuolemanvaaraan joutuminen (kun se pääsi vapaaksi parkkipaikalla kaupan ulkopuolella odottaessaan ja vieressä kulki autoja) pakotti sen opettelemaan järkeväksi käytöksessään.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Perjantai 10. joulukuuta 2010

Kävin jouluostoksilla. Montako lahjaa ja millaista tarvitsevat koirat, jotka ovat tänä vuonna olleet niin kilttejä, että ovat opetelleet kirjoittamaankin?! Taitaa olla jo nyt aika monta lahjaa säkissä niille…

Oli yksi ylimääräinen broileripyörykkä, joten teetätin Banjolla puupalikkaperusharjoituksen: osoitin sen nimen kirjaimia järjestyksessä ja se nosti ne reunalle. Sen jälkeen poimin kaksi muuta kirjainta joukosta pois ja Banjo lähti kokoamaan nimeään noista kirjaimista, mutta broileripyörykkä loppui kesken, joten nostin jonon hännillä olleen N:n sanan keskelle, jolloin luki kaaressa, että Banjo. Samassa yhteydessä huomattiin, että V-palikka ja punainen A ovat kateissa, lieneekö Vala niillä harjoitellut nimensä kirjoittamista, Vala vihjaisi että se ehkä liittyy jouluun. Vähän on kankeaa, kun on ollut taukoa, mutta kiinnostusta koirankoulutukseen on meillä kaikilla kolmella.

torstai 9. joulukuuta 2010

Keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Olisi upeaa päästä oikeaan sirkukseen esiintymään, kierrellä maata, kokea uutta, tsempata esityksiin ja kai treenata lisää, uusia temppuja. Nyt on treeni jäissä, jää vaan muiden asioiden jalkoihin, kun ei ole selkeitä tavoitteita, kun sirkus kumminkin on niin harvinainen ammatti, vaikea päästä, eikä muunlainen treeni kiehdo yhtä lailla, ei ole samanlainen tsemppijuttu, jossa kokeilla kynsiään ja kasvaa – kai se on siinä, että sirkustreenissä mikä hyvänsä hieno temppu kelpaa, kun taas vaikkapa TOKOssa on vain treenattava samoja älyttömiä liikkeitä, vaikkei olisi tajunnut ollenkaan, mihin niitä tarvitaan. Kivaahan se on treenata, mutta kyllä sirkus on superhieno juttu, sellainen joka laittaa haaveilemaan ammatista sirkuksen parissa, mikä taas tuo treeniin lisää intensiteettiä ja sitä kautta saavutuksia. On aina vaikea treenata täsmälliseksi jokin vaikeahko tavoite, jollei sen ylemmäs pyri, mutta jos tähtää niin korkealle kuin ikinä osaa kuvitella, niin puoliväli jo ylittää sen, mihin muuten pystyisi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Maanantai 6. joulukuuta 2010 Itsenäisyyspäivä

Treenattiin ihan vain jotakin, koska sirkus on kivaa. Banjo istui pallilla, kun Vala muistutteli mieleen, miten pujotellaan jalkojen välistä, sujui jotenkuten.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Perjantai 3. joulukuuta 2010

Eilen käytiin Valan kanssa sen kolmivuotisrokotuksissa, ja nyt on sitten rokulipäivä, kun se miettii pöpöjä.

Kysyin koirilta, että josko treenattaisiin monta kertaa päivässä niin että nähtäisiin, mitä jaksetaan. Vaapukasta se oli hieno ajatus ja Banjo käpertyi onnellisena kerälle. Kysyin Valalta, että harjoitellaanko kunakin päivänä monenlaista vai monta kertaa yhtä. Vala vastasi, että monenlaista.

Sanoin koirille, että yritetään treenata ilman käskyjä. Saa tehdä omalla tavallaan, mutta ehdottamiani temppuja myös ja sirkustyylinen pitäisi olla. Tehdään kahden koiran yhtaikaisia temppuja. Kokeiltiin jotakin, muttei siitä vielä nähnyt, millaista treenistä tulee. Yhtaikaisuus sujuu hyvin.

Vala haukahti, jolloin sanoin ”´hauku”. Sitten sanoin heti perään ”kaksi” ja Vala haukahti kaksi kertaa, annoin sille makupalan. Sanoin ” hauku” ja ”kolme” ja sain uudelleen kehottamalla Valasta irti kolme haukahdusta tasaisin välein, makupala. ”Hauku” ja ”yksi”, makupala.

Kokeiltiin treenata vielä toisenkin kerran, koirat pyysivät, mutta en oikein keksinyt, mitä tehtäisiin, oli vain sitä samaa, mitä aiemminkin ja tylsää. Olisi pitänyt ottaa sen sijaan vaahtomuovipalikan noutoa tms. ihan erilaista!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Keskiviikkona 1. joulukuuta 2010

Otettiin taas puhdas paperi ja tussi. Tällä kertaa Banjo halusi piirtää kakkosen. Neuvoin aiemmin päivällä, että ensin kaari näin ja sitten nostat tussin oikealle nii8n että syntyy lisäviiva, näin saat kunnon kakkosen. Banjo otti tussista kevyesti kiinni ja pudotti monta kertaa, piirsi sitten viivoja, joiden alussa oli sykerö, minä vain kehoitin, että yritä kaarta yritä kaarta, vasta jälkikäteen ymmärsin, että Banjo piirsi ihmisen käsialan kokoisia kakkosia, joissa oli alaspäin vievä osuus liian pitkä ja oikealle vievä osuus puuttui, olisi siis pitänyt neuvoa toisin eli tekemään heti alkuun kakkosen alaviiva ja siinä valmis kakkonen! Viimeisessä yritelmässä oli jo ihan oikea kaari, nyt vasta tajuan, että pikkuliikkeet ovat koiralle helpompia kuin pään liikuttaminen valtavassa kaaressa. Lopuksi kinkkumakkaraa palkaksi. Yritettiin vielä toisen kerran, mutta Banjo vain pudotteli tussia. Vala oli asianharrastunut, muttei ottanut tussia suuhunsa. Annoin sillekin vähän kinkkumakkaraa.

Voi vitsi! Nyt vasta huomaan, että tuossa viimeisessä kakkosyritelmässä on alaviivakin, mutta tosin hassusti vasemmalle, se on siis jo ihan oikea kakkonen! Otin Banjon syliin ja hän tilasi Tassu-koirankeksin ja kolme palaa kinkkumakkaraa, syö niitä paraikaa. Voi vitsi!

Kun Banjo noin vähällä harjoituksella oppii kirjoittamaan noin hyvin, se kai merkitsee, että sillä on mahdollisuus oppia kirjoittamaan tussilla ihmisten tapaan sanoja ja ehkä jopa joitakin lyhyitä lauseita! Onpas onpas upea juttu! Mutta niin paljon on sattumasta ja Banjon omasta motivaatiosta kiinni!

Banjo kysyi, että kun se on näin hieno, niin eikä voisi löytää jonkin aprikoosin villakoiranartun, jonka kanssa saada pentua. En osaa auttaa sitä, mutta ajattelen, että jos saataisiin kasaan kiva esitys ja päästäisiin esiintymään niin että ihmiset voisivat jutella näkemästään, niin ehkä joku kiinnostuisi ja haluaisi narttunsa saavan pentuja Banjon kanssa… Ehkä.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Tiistaina 30. marraskuuta 2010

Joskus vuosia sitten näin sirkushevosen läheltä sirkusteltan ulkopuolella, ja niin voin varmasti sanoa, että meidän porukan ulkonäkö ei kyllä sirkukseen riitä, ei ole lavamagnetismia minkään vertaa. Mutta mietin, voisikohan sitä korjata, kun nyt olen aina itse yrittänyt olla ihan tavallinen ja opettanut koirillenikin samaa. Mitä jos opettaisin koirat harrastamaan sellaista mikä yleensä tekee vaikutuksen, sikäli kuin niiden repertuaarista sellaisia asioita löytyy. Ja itse pitäisi kai tehdä sama temppu: yrittää arvioida, löytyykö osaamistani asioista mitään näyttävää. Metsäretket yleensä tuovat tenhoavampaa eheyttä. Ja urheilu! Ja onni! Taitokin, onneksi jotain taitoa on.

Ostin 20 vuotta vanhan tietosanakirjan. Koirat olivat siitä kovin harrastuneita, mutta kun katsoin, mitä ne saivat lukea kohdasta ”koirat” niin en voinut muuta kuin pettyä: koiralla on kuulemme 2-3 poskihammasta ja muuta siitä ei näytetä tietävän.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Maanantai 29. marraskuuta 2010

Löysin kierrätyskeskuksen ilmaisista kirjoista käytetyn ekan luokan syksyn matematiikankirjan, ihan samanlaisen kuin itselläni vuonna -78. Katsottiin sitä koirien kanssa alusta alkaen. Muutaman joukko-opillisen tehtävän jälkeen tuli kirjassa kädentaitoharjoituksia, joten kysyin koirilta, että kokeillaanko mekin. Koirat vastasivat juu, joten otin paksun tussin ja laitoin puhtaan paperin sanomalehden päälle. Banjo oli innokas ottamaan tussin suuhunsa, mutta pyrki jyrsimään sitä. Vaapukkaa en saanut edes tarttumaan tussiin, mutta se oli kovin kiinnostuneen näköinen. Vala sanoi kohteliaan pidättyväisesti, että eihän koira voi osata, muttei tuntunut uskovan itsekään. Sanoin, että tietystä koira voi osata, olette molemmat kovin fiksuja koiria! Sanoin Banjolle, että kokeilepa kirjoittaa ykkönen, ihan vain yksi veto, yksi viiva vain ihan samanlainen kuin I. Banjo tuntui uskovan ja kokeili yhden varman vedon, tulos tässä:

Kynä jätti lopettaessa kevyen vedon, mutta on kyllä ekaksi yrittämäksi tosi hieno! En mene sanomaa, miten päin Banjoon nähden ykkönen oli paperilla, mutta HIENO ON! Tarjosin Banjolle jauhelihapihviä juhlahetken kunniaksi, Vala söi lautasen loppuun, kun sekin oli hienosti osallistunut. 

Jos koira nyt oppisi tekemään sellaisen viivan kuin haluaa sinne minne haluaa, niin niistä kasaamalla saisi useimmat tikkukirjaimet. ja tikkukirjaimilla juuri onkin selvintä kirjoittaa, kaunokirjoitus on aina tulkintakysymys, mutta jos haluaa viestinsä varmasti perille, niin tikkukirjaimin sen onnistuu.

Ennen matematiikantuntia avasin Valalle kierrätyskeskuksesta löytämäni kirjan, jossa kerrottiin eri elinkeinoista. Ajattelin sen tuovan valaistusta niihin ihmisten maailman puoliin, joista koirat eivät yleensä tiedä mitään. Vaapukka lukikin ja pyysi minua kääntämään sivua – ensi kertaa niin! Joskus olen kyllä koirille sivua kääntänyt, mutta joko se on ollut yhdessä lukemista tai epämääräisempi tilanne. Kivaa edistystä siis. Vaapukka näytti katselevan kuvatkin kunnolla.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Perjantai 26. marraskuuta 2010

Aamu oli jo pitkällä ja Vala näytti nyrpeältä, kun ei ollut vielä päässyt treenaamaan pallolla. Nostin sen pallon päälle ja ensi alkuun se liikutteli tassujaan hyvin, mutta heittäytyi sitten lötköksi ja pallo kaatui sivulle, hitaasti tosin kun minä koko ajan suojasin.
Koetettiin Banjonkin kanssa, mutta se piti jalat suorina ja seisoi korkealla eikä liikuttanut jalkojaan, kunnes sitten työnsi pallon voimalla sivuun.
Nostin koirat kokeeksi pallolle ja kuvasin videolle, vaan mitäpä tuosta nyt kostuu. Vala on selvästi alkanut kuunnelle palloa, mutta Banjo tönii sitä turhaan.
http://www.youtube.com/watch?v=xcoKulUPibo

torstai 25. marraskuuta 2010

25. marraskuuta 2010

Tehtiin Valan kanssa kolmas palloharjoitus. Nyt tuin vähemmän ja koira ja pallo eivät enää olleet erilliset vaan koiralla alkoi olla tuntumaa palloon allaan.
Nostin myös Banjon pallon päälle. Tehtiin eka rentoutumisharjoitus, jotta se oppi eron tärisevän pallon ja vakaan pallon välillä. Lopuksi tuin pallon paikoilleen ja Banjo istui sen päällä tovin ilman tukea.
Molemmat koirat matkivat videon oranssilla pallolla tasapainoilevaa pikkukoiraa, jolla on jännittyneempi ja urautuneempi perustekemisentapa kuin niillä. Yritin siis korjata tyyliä niille tuttuun reaktiivisuuteen päin ja oman koo9n mukaiseksi lunkiksi.

Valan kanssa harjoiteltiin neljännen kerran pallolla. Sillä alkoi jo olla ideaa siitä, miten palloa allaan liikuttaa. Sitten se valui lojumaan r4auhallisesti paikallaan pallon päällä ja valutin sen siitä taaksepäin alas pallolta, jotta se oppii myös alastuloa.
Banjon kanssa treenattiin heti perään, mutta etenin liian nopeasti kuin Banjo osaisi melkein yhtä paljon kuin Vala ja niinpä Banjo työnsi pallon sivuun ja halusi lopettaa treenin. Ensi kerralla on yritettävä malttaa treenata koiria erikseen, jottei Banjo ala oikeasti arastella palloa!
Nostin Banjon uudelleen pallon päälle, mutta pidin tällä kertaa hyvin kiinni ja annoin Banjon pitää tassujaan palloa vasten niin, että se näki vähän, miten pallo liikkuu tassujen alla. Kovin erityyppisesti koirani oppivat. Se TÄYTYY pistää korvan taakse!
Vaapukka halusi taas pallolle. Tällä kertaa annoin pallon kallistua Valan painon mukana ja Vala otti ensimmäiset korjaavat askeleet. Varsinainen pallolla pysytteleminenhän on korjaamisen taidon pohjalla juuri sitten kun koira itse tasapainoilee.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Valan syntymäpäivän kunniaksi (tänään tai huomenna) luettiin Valan kanssa yhdessä isoimmat otsikot koko Hesarista, minä luin ääneen ja Vala jaksoi ensi kertaa katsella koko lehden läpi, Banjokin on vasta vain osan lehdestä lukenut. 

Voimistelupallon sai alle kympillä, niin tulin ostaneeksi. Vala halusi syntymäpäivänsä kunniaksi kokeilla sen päällä tasapainoilemista. Nostin Valan voimistelupallon päälle tukien mahasta ja kyljistä. Kehoitin olemaan rento ja rauhallinen, niin pallo ei tärise, Vala rentoutuikin hienosti käyden pallon päälle lojumaan. Kokeilin sitten nostaa Valan taas seisomaan ja liikutin palloa hiukan, jotta Vala saisi tuntumaa siihen, miten sillä liikutaan. Sitten laskin Valan taas varovasti maahan. Jälkikäteen Vala näytti miettivän palloa paljon, oikein tavoitteellisen sirkuskoiran tapaan. Kysyin, haluaisiko se sirkuspallon syntymäpäivälahjaksi. Banjon se ei halunnut antaa kokeilla sirkuspalloa. Ehkä puolen tunnin tai vartin kuluttua en enää malttanut odotella, kun Vala sulatteli kokemusta ja suunnitteli seuraavaa yritystä, vaan nostin pallon seinän vierestä keskelle huonetta ja pian Valan mahasta sen päälle. Edelleen tuin kovasti, mutta nyt annoin Valan tassujen kuljettaa palloa, jotta koira huomasi, miten tassuillaan painamalla saa pallon liikkumaan. Sitten taas paikoillaan pallon päällä lojumista ja alas. Sanoin, että pallon päällä tasapainoilemisessa on oltava rento ja reaktiivinen, mutta muuta en siitä osaa opettaa vaan se on jotakin, mitä koiran on itse oman kokemuksensa pewrusteella opeteltava, joten oppimiskyvylle se varmaan on hyväksi, hyväksi elämän polulla sitä kautta.

Näytin koirille upean videon pienestä valkoruskeasta koirasta koripallon päällä.
http://www.youtube.com/watch?v=1dImlUKb_vM

maanantai 22. marraskuuta 2010

Maanantai 22.11.2010

Jos kerran en tottelevaisuuskokeisiin tähtää vaan haluaisin hyvän kontaktin (niin kuin nyt jo on) ja toimivan sirkusesityksen, niin ei tarvitse opettaa koiria puhuttuihin käskyihin, vaan riittää opettaa niille temppuja ja saada yhteispelistä niin toimiva että koira tekee esityksessä, mitä toivon, ja että minä myös ymmärrän koirien mielipiteitä ja otan niitä huomioon esim. kulloisestakin esityksestä ja harjoittelusta sekä arjesta. Joka esityks saisi siis olla erilainen, ei tarvitse tehdä koirista tai itsestänikään robottimaisia koneita vaan riittää, että on hauskaa ja homma hanskassa harmonian mielessä ja niin, että saadaan toimiva esitysryhmä meistä kolmesta.

Huvikseni luin Valalle englanninkielistä kirjettäni lauseen ja sitten toisenkin. Lausuin sanat ja käänsin ne heti, tulos oli ehkä hiukan hajanainen, mutta Vala tuntui heti oppivan muutaman sanan, sekä lukemaan että puheena. Huomasin, että on helpompaa opettaa englannin lukemista jo suomea lukevalle, kun ääntämys on summittainen mutta pitkälti sama kuin suomen kielessä. Näyttää siltä kuin Valalla olisi hyvä kielipää ja se katsoo englanninkielisiä sanoja innolla, mitä ei kyllä voi sanoa Banjosta ainakaan tänään. Vala ymmärtää jo sellaisia lauseita kuin ”The dog waits. The dog is listening.” ja sitä sun tätä pientä muuta. Opettaisinkohan koiranu kirjoittamaan CIRCUS isoilla vaahtomuovikuutioilla?

Itse asiassa kirjoittaminen, sen opetteluvaihe on kognitiivisesti varsin haastavaa, kun esikuvia ei ole koiralla omassa lajissaan: sen on samassa yhteydessä
katseltava,
mietittävä,
suunniteltava,
kuviteltava mielessään,
käytännössä toimittava,
kiinnitettä’vä huomiota tekemisentapaansa,
latautumiseensa ja lepoon suorituksen ennen ja jälkeen,
tehtävä ihan eri asiaa kuin minä laiska omistaja, jolla kirjoittaminen on jo liiankin tuttua,
kiinnitettävä huomiota tyyliin ja kirjoitustensa tyyliin (joka muuten on ollut kivan sirkusmainen!)
ja opeteltava uutta ja suunniteltava opinnoissa edistymistään.
Aikamoinen kognitiivinen suoritus siis! Kivaa puuhaa…

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Heti kirjoitettuani kirjeen sirkukseen halusi Banjo lukea sen ja nyt se kieltäytyy treenaamasta mitään ja sanoo, että odotetaan ensin, vastaako sirkus.

Eilen otin tennispallon ja hypytin Banjoa sohvaa vasten pitämäni käden yli. Ehkä saadaan kädenylihyppy siitä sille. Valan kanssa pitäisi leikkiä ensin pallolla, mutta ulkona on lunta ja sisällä liian vähän tilaa.

Perjantai 19. marraskuuta 2010

Kirjoitin Sirkukseen tiedustellakseni, että miten jatketaan: sirkushaaveen kanssa vai ilman?
”Hei
Mitenköhän hieno temppu on, kun koirani osaa kirjoittaa, tosin vielä
vain pienillä puukuutioilla eikä isoilla vaahtomuovikuutioilla, mutta
kumminkin? Mitäköhän vaaditaan, että pääsisi sirkukseen esiintymään?
Kyllä koirani on kyllin fiksu oppiakseen muutakin, mutten ole vielä
opettanut. Sirkustreeni on kovin hauskaa ja olisi kiva pitää
tavoitteet korkealla. Nyt vain tuntuu, että olemme yltäneet ylemmäs
kuin alkuun osasin kuvitellakaan, haaveilin kyllä, mutten tietänyt
varmasti. Olisi kiva päästä sirkukseen. Onko se mahdoton haave? :)
Yst. terv. Hannele Tervola, villakoira Banjo ja japaninpystykorva Vala”

Katselin videota norsusta, joka maalaa ”HAPPY NEW YEAR”: ei olla ensimmäisiä ollenkaan, kumma ettei tuollaisesta norsusta ole kuullut! On myös upeasti maalaavia thaimaalaisia norsuja! 

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

17. marraskuuta 2010


Luulen, että luku- ja kirjoitusharjoitukset yhdessä ihmismäisen ajattelun ja koulutiedon opettelemisen kanssa lisäävät koirieni puheenymmärrystä. Kun ne vielä ovat omasta takaa motivoituneita sirkukseen ja minä vain raahaudun perässä, niin tuntuu siltä, että koirankoulutuksessa yhä enemmän riittää, kun kerron toiveeni niille ääneen perustellen ja kuvaillen ihan kuin ihmiselle puhuisin ja odotan sitten päivän tai vähän yli ja niin koirat itsekseen alkavat tehdä toivotunlaisia temppuja, hienompina versioina kuin mitä olisin osannut opettaa!  Eikö ole tosi hienoa!

Olen oppinut sanomaan Banjolle, että minkä saat vaikuttaa, mieti mikä olisi hyvin ja tee sitten niin. Näin saat vaikuttaa jatkossakin ja seuraukset ovat positiivisia.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tiistai 16. marraskuuta 2010

Mietin, että jos ei vaaleita mudin pentuja ole saatavilla, niin pitäisikö miettiä sitä aikuista urosta. Mutta aikuinen uros olisi oppimaton, täytyisi kaikki aloittaa alusta, ja siinä, missä pentu oppii lukemaan viikossa ja kirjoittamaankin varmaan pian, oppien oikeaksi tähdeksi tuolla saralla, siinä aikuinen on hidas eikä välttämättä opi yhtä hyvin kuin Banjo ja Vala. Ja kun on uudesta tempusta kyse, olennaista on saada siitä koiran identiteetin osa, saada pentu jo aivan nuoresta ymmärtämään, että on luontevaa, että koirat lukevat ja kirjoittavat, aikuinen koira ei sitä identiteettiinsä yhtä lailla salamannopeasti omaksu. Ja pentu kasvaisi lauman osaksi luonnollisesti, molemmat koirani rakastaisivat sitä, mutta aikuisen uroksen kanssa voi tulla kahnauksia. Pentu olisi siis parempi valinta, jos niitä vain jostain olisi saatavilla.

Koulutukseen tuli tauko osin siksi, että suuren saavutuksen eli kirjoittamaan oppimisen jälkeen on luonnollista alkaa uusi jakso eikä jatkaa urautuneesti samaa. Luonnollista olisi kai nyt kasata esitys, jossa näkyisi koirieni luku- ja kirjoitustaito. Tarttisi siis harjoitella juuri esiintymistä. Jos pääsemme jonnekin tapahtumaan ohjelmanumeroksi, niin silloin on hyvä osata myös sirkustemppuja. Esiintymisessä on tärkeää kiva tyyli ja vakuuttavuus. Samoin on tärkeää onnistua, mikä kai merkitsee kirjoitusharjoitusten vaihtelevuutta ja koiran kanssakeskustelua. Lisäksi kirjoittamisen pitäisi sujua joutuisasti ja selkeästi, mikä kai on harjoittelukysymys ja vaatii motivaatiota, sanan lyhyyskin voisi auttaa. Koiraa varmaan eniten motivoisi, jos se saisi näyttää älyään: ei siis vain laittaa kirjainpalikoita jonoon kuin opetettu noutokoira vaan osoittaa ymmärryksensä avulla toimivansa, ehkä se voisi itse valita sanan jotenkin? Mutta se kyllä vaatii vielä lisäopettelua… Vala pitää koiratanssitempuista, ehkä siis sillekin jotakin, ja täytyyhän lukutaitokin osoittaa, Vala voisi vaikka lukea temppukäskyjä. Temppunäytös olisi kiinnostava seuraava askel.

Esityksessä olisi oltava yleisöä, mieluiten koiraharrastajia yli tusina, sillä jos vain pari näkee niin ei kehtaa kertoa muille, kun ei oikein itsekään usko, saati sitten että vakuuttaisi muut epäuskoiset, paitsi jos on näytettävänään video tai kuvia siitä, kun koira kirjoittaa. Jos taas on isompi poppoo harrastuskavereita, niin on paljon helpompi jakaa kokemus ja löytää aina joku todistajaksi. Ja jos jokin uusi esitys varmasti onnistuu, niin voisi kai yrittää tuollaisen tapahtuman siivellä paikallislehteen: pitäisikö pyytää koira kirjoittamaan ”Itä-Savo”?

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Nyt vasta tajuan, etten voikaan jatkaa entiseen tapaan. Koirani on oppinut kirjoittamaan ja se on suuri juttu, koirastani on tavallaan tullut merkkihenkilö. Ei sen kanssa voi jatkaa koirankoulutusta kuin se olisi aivoton olento. Se on keskustelevainen ja niin on Vaapukkakin. Se kirjoittaa ekaluokkalaisen aloittelijan taitotasolla, ekaluokkalainen menee itse kouluun, kai minunkin on luotava yhteistyöyritys, jossa koira tekee älykkäästi oman osansa eikä vain konemaisesti tottele. Ehkä sen turkistakin pitäisi pitää parempi huoli?

lauantai 13. marraskuuta 2010

Lauantai 13. marraskuuta 2010

Voi olla, että meillä on onnellisempaa ilman mudia ja ilman unkarilaisuutta, ne ovat molemmat ulospäin elämänmyönteisen näköisiä, mutta ystävyyteni koirieni kanssa toimii ihan arkisesti, olemme tyytyväisiä väleihimme, kun taas unkarilainen tyyli on ulospäin kaunis mutta jotenkin sisältä urautunut kuin mikään ei saisi sydäntä väräjämään. Suomalaisen järjen omakohtaisuus poistaa suomalaisesta meiningistä monta ongelmakohtaa, joita ulkoa päpättäminen tuo, ei ole konemaista poliisia, ei piittaamattomia kihoja ja luottamusta väärin käyttäviä houkutuslintuja vaan kaikki mitä pahaa onkin on suomalasen sosiaalisuuden pehmentämää, toimivan yhteisön puitteissa tehtyä eikä koko tilanne, aina on pelastustie, aina on ystävällisyyden ja vastuuntunnon mahdollisuus siinä missä ulkomailla löytyisi vain kylmyyttä.

Banjo juoksee pihalla ympyrää käpy suussa eikä minulla makupalattomalla ole mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Onneksi kontakti säilyy ja sain sen kutsumalla juoksemaan vauhdilla jalkojeni ohi käpy suussa. Keräsin liiat kävyt sen ulottumattomiin kesästä jääneeseen amppeliin, jotteivät mene sisällä huonoiksi. Tästedes yritän hommata jotakin herkkua mukaan ennen kuin annan sille kävyn leikittäväksi.

Vala on liian lihava, se on pakko laittaa laihdutuskuurille. Olisikohan syytä siirtyä leluin palkitsemiseen? vala kyllä noutaa palloa ja leikkii Banjon kanssa, muttei ole kovin kiinnostunut leluista, mutta voihan sitäkin harjoitella!

Kuulemma vaaleanruskea aikuinen mudiuros olisi etsimässä uutta kotia, muttameillä on niin hyvä meininki omalla poppoolla, että aikuinen koira omine tapoineen ja luonteenpiirteineen voisi sotkea kuviot. Pentu, joka kasvaisi tässä ympäristössä ja oppisi jo nuorena kirjoittamaan, olisi siihen verrattuna ylivetojuttu.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Perjantaina 12. marraskuuta 2010

Sirkustreeniin taisi nyt tulla tauko. Ajattelin, että opettaisin koirani kunnolla kirjoittamaan ja ajattelemaan ihmisten tapaan, mutta se olisi kai ollut liikaa kerralla, joten pidin meteliä koirani ensimmäisistä kirjoitetuista sanoista ja jotenkin treenipuhti katosi siihen, on kuin muille tuo olisi ollut tarpeeksi tai liikaakin, kun taas omasta mielestäni koirani suuret älynlahjat ovat edelleen näyttämättä. Vanhoja koulukirjoja en ole löytänyt, joten on koirieni yleissivistys jäänyt heikoksi. Pentua en ole ainakaan juuri heti nyt hankkimassa, sillä kolmen koiran poppoossa jäisi helposti koira tai kaksi huomiotta ja nyt on puhtini vähissä jo nykyisten koirieni treenaamisessa. Kai se on niin, että jos pohdin muuttoa ulkomaille, niin tulevaisuudensuunnitelmat ovat hämärän peitossa ja siksi koirien kirjoitustreeniin on hankalampi suhtautua. Enhän edes tiedä, millä kielellä niiden pitäisi kirjoittaan. Koira on unkariksi ”kutya” missä y lausutaan j:nä, joitakin konsonanttiyhdistelmiä lukuun ottamatta lähes täysin äänteenmukainen kirjoitus unkarin kielessä, onneksi! Kovin on kivan oloinen kieli, mutta sopiiko muuttoon asti, sitä en todellakaan osaa vielä arvioida.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Mutta mikä tahansa valtio on sellainen kuin on ja koiranpennun taas saa valita mieleisensä. Niin tenhoavalta kuin unkarilainen meininki vaikuttaakin, niin koiranpennun hankkiminen ehkä kumminkin on parempi idea kuin muutto. Siis vaaleanruskea mudi! Mutta vielä pitää miettiä…

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tiistai 9.11.2010

Jätin tänään koirat kaupan eteen odottamaan ja molemmilla oli valjaat. Kun tulin takaisin, oli Vala päässyt irti varjaistaan, jotka olivat pylvään ympärille kietoutuneessa hihnassa kiinni. Mutta Vala seisoi aivan vieressä hiljaa paikoillaan odottamassa eikä jäänyt auton alle, vaikka se useasti jahtaa autoja hihnassa ollessaan. Voiko olla, että koulutus, joka rakentaa sen oman ymmärryksen mukaisen toiminnan varaan, myös järkevöittää sen käytöstä silloin, kun on tosi kysymyksessä?! Se olisi upea juttu… Mutta täytyy kyllä vastedes kiinnittää koirat pannasta eikä valjaista! Sanoin Valalle, että siitä uroteosta, että se pelasti mun japaninpystykorvan hengen, se sai palkakseen menta lisäelinvuotta.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Maanantai 8.11.2010

Kun muutin Savonlinnaan, olin matkalla kartanlukijana ja Vala siinä sylissä. Niinpä tulin opettaneeksi sille kartanlukua. Nyt kokeilin piirtää makuuhuoneeni kartan ja siihen nojatuolin ja sängyn väliin laitoin merkin, jonka kerroin tarkoittavan makupalaa. Vala näytti ilmeellään mietrtivän oikeaa paikkaa, muttei edes makuhuoneeseen mennyt. Houkuttelin sen sinne ja se vilkaisi iloisesti oikeaan suuntaan, muttei mennyt sinne. Komensin sen syömään makupalan nojatuolin ja sängyn välistä.

Siirsin liimapaperista tehdyn merkin koiranvuoteen viereen ja kävin piilottamassa sinne makupalan. Vala käveli vuoteen viereen ja käänsi päätään oikeaan suuntaan, muttei nähnyt makupalaa, kun se oli koiranvuoteen katveessa. Banjo tuli ja teki samalla kohden samoin. Kehuin niitä siitä ja rohkaistessani Vala etsi makupalan ja söi sen.

Banjo sanoo, että Lissukka-kani (Lissukka ainakaan ratkaisi kirjoitetuista lapuista koostuvan labyrintin, minkä silloin videoin: http://www.youtube.com/watch?v=6B0WEjPJBa8 ) on puhunut niille labyrinteista: ”Labyrintit ovat tärkeitä, koska koira joutuu niissä toimimaan yksin ja niin näkee, mitä se osaa itsenäisesti.”

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Unkarinpaimenkoiran tyyli ihastuttaa, se kai on tyypillistä unkarilaisuutta – saa miettimään, että pitäisiköhän muuttaa Unkariin?

Otin keräämiäni tyhjiä vessapaperirullia ja kirjoitiin niihin KÄVELYLLE, HARJAUS, VETTÄ ja RUOKAA. Illemmalla Banjo nosti RUOKAA-rullan sohvaan, katsoin sen kelpaavan ja niinpä saivat molemmat koirat ison palan juustoa, Banjo hiukan suuremman kuin Vala, mutta valitettavasti en palkinnut heti vaan ehkä 10 min myöhemmin. Muuten ei ole tänään eikä eilen treenattu, kun on ollut muuta mietittävää. Tuntuu, että ois kiva muuttaa Unkariin ihan pysyvästi, mutta se on kyllä niin iso juttu, ettei ihan heti selkene. Kivoilta vain nuo unkarilaiset vaikutteet vaikuttavat, kun kuvia ym. Unkarista etsin.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantai 6. marraskuuta 2010

Vaaleanruskea mudi voi si olla meille sopiva, tosi kivan näköistä meininkiä. Olisi suurin piirtein Banjon ja Valan kokoinen ja väriltään niiden välistä. Mutta, niin, vasta tulin ajatelleeksi asiaa.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Perjantai 5.11.2010

UUdet kuutiot ovat valmiit. Otettiin ensin Banjon kanssa RAKAS. Se nosteli R:n ja A:n K:n viereen ja näytti silmillään, miten saattoi lukea RAKAS kahdessa rivissä, mutta joukossa oli pari muuta kirjainta, joita se ei vaivaantunut poistamaan. Aletaan kuitenkin jo olla siinä tilanteessa, että se nostaa palikat jonkinlaiseksi sanaksi. Harjoittelua vain, niin tulee selkeäkin. Luulen.
Jatkettiin Valan kanssa sanalla KOIRA. Sikin sokin olevista kuutioista Vala töni A:ta ja K:ta ja minä nostin kohdalle I:n niin että syntyi oikea sana. Valasta se oli superhyvä onnistuminen.
Jätettiin treenaus tuohon, kun on ollut taukoa: kivempi tehdä lyhyt hyvänhenkinen onnistunut kuin raatamalla aivan tiptop, pysyy treenihenki parempana ja kukin voi mielessään kuvitella, miten hyvin kohta onnistuu lyhyen harjoittelun jälkeen.

Olen tässä miettinyt, että hankkisinko kolmannen koiran. Mitäköhän koulutusharrastukselle kävisi? Jostain löysin mudin kuvauksen ja vaalea sellainen vaikuttaisi juuri sopivalta, mutta tiedä sitten vielä varmasti… Unkarilainen paimenkoira siis.

torstai 4. marraskuuta 2010

Torstai 4. marraskuuta 2010

Kirjoitin eilen kirjan Teach Your Dog To Read kirjoittajalle Bonnie Berginille, että koirani ovat oppimassa kirjoittamaan. Tänä aamuna sain lyhyen vastauksen, että hän haluaisi nähdä sen DVD:llä. Mistä kummasta minä DVD:n nappaan? Periaatteessa kai voisi treenata jonkin aikaa DVD:tä varten, mutta mites videokuvaus järjestettäisiin? Koiran pää aina peittää kuutiot ja oma huomio on joko koulutuksessa, jolloin video menee miten sattuu, tai sitten videossa, jolloin koira tekee mitä sattuu. Pitäisiköhän treenata vain mahdollisimman pitkälle ja etsiä sitten jostain joku muu, joka osaisi kuvata? Tavallaanhan tuo olisi juuri ihanne: joku joka tekee alalla töitä ja osaa levittää sanaa, saisi materiaalia, jonka avulla näyttää, mitä koirat ainakin kykenevät oppimaan.

Kirjoitusharjoitus näyttää menneen urautuneeksi ja siksi sitä ei hotsita jatkaa. Ollaan jumiudutta paikoilleen. Urautuneisuus oli tarpeen, jotta koira oppi nostelemaan kuutioita, mutta nyt kun se jo niitä nostelee, olisi aika saada toimintaan lisää ideaa. Tarttis kai jutella koirille ja yrittää jotakin tähtitieteellisen kaukana olevaa, mutta mitä? Pitäisi siis nostaa koiran toiminta palikkatasolta viisaan elämänfilosofisen näkökulman mukaan toimivaksi hienovireisemmäksi suorituskyvyksi: ”Näin. Tuo. Ja nuo. Hieno koira…”

Tarkemmin ajateltuna taitais tuon DVD:n teko olla juuri sitä, mikä päätavoitteenani on ollut. Ehkä aika näyttää keinot, joilla DVD:nkin saan kasaan… 

Maalasin puukuutioiden viimeiset sivut. Huomisaamuna ovat valmiit.

Bonnie Bergin kouluttaa avustajakoiria. Sitä ajatellen harjoitusnäppiksellä kirjoittaminen voisi olla parempi, kun taasesityksiin ovat iloisen väriset kuutiot paremmat.

Tarttis siivota koko huusholli videokuvausta varten.

Ehkei mun tarkoitus ole opettaa kirjoitustaitoisia avustajakoiria vaan näyttää, että koirat pystyvät enempäänkin eli jostain tarttis saada niitä ekan ja tokan luokan koulukirjoja.

Kai tämä tähänkin liittyy:
” Take anything and if you take a predetermined schooled-looking version of it it is without force, but if you take your dearest dream about it you could talk about it for a whole day and never grow tired of it. Just take your passion, your heart's conviction of what the thing that you dream about ought to be like and live by that for a second or two, then later longer and you will see miracles happening. It is all about passion, about the eyes of your heart.
Kokeilkaa ihmeessä! Tämä kikkani tuottaa uskomattoman suuria taitotason ja onnen määrän kasvuja jo ihan muutamassa hetkessä ja pidemmän päälle voi oppia niin taitavaksi, ettei siitä aiemmin edes unelmoinut. Siis: ensin hetki, jottei mikään ehdi haitata, sitten kokeneempana katsoa, että mitä tuo linjaus vaikuttaa elämässä ja vähitellen kehittää siitä itselleen uusi vahvuus, sellainen josta on aina unelmoiunut. Olennaista on tehdä aivan aluksi itsekseen, jotta voi seurata ihan sydämensä ääntä eikä joudu sosiaalisten sääntöjen kahleisiin.
GAME OF LIFE
The goal of the game is to end up in a paradise for all fairly.
As the game board you have the whole world.
The allowed moves are anything that you can do in your life.
Please play this game with me!”

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Löysin tekstin VAL, sen oli kai Vala kirjoittanut ja sai juustoa palkaksi. Tuo onkin pisin teksti, mitä vaahtomuovikuutioista on vielä kirjoitettu!
Vaan kun tuota tarkemmin ajattelee, niin voi olla, että itse kuutiot siihen joskus kasasin, kun jostain lähettyviltä löysin. No, meni juusto hukkaan.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Tiistai 2.11.2010

Esitystä varten pitäisi varmaan opettaa koirat toimimaan käsimerkeistä eikä puhutusta käskystä.

Banjo poimii tienvarresta kuusenkäpyjä ja on ne suussä kuin sikaria polttava äveriäs mies. Keräsin kuusenkäpyjä kotipihaan, jotta saisin sikarin hatun kaveriksi esitykseen, mutta Banjo riehaantui aivan kävystä ja ensi kertaa sitä ei saanut enää kiinni ennen kuin sitten mentiin sisälle. Mutta tosi tyylikäs se on, paha vain, ettei tuollaisessa menossa pysy hattu päässä millään.

Kun on jokin tavoite, niin harjoittelu aina tyssää juuri ennen sitä, kun ajattelee, että kohta on perillä. Niin on nyt kirjoitustaidon laita. Tarvitsee varmaan asettaa tavoitteet tosissaan jonnekin aidon kommunikaation kohdalle ja aidon ihmismäisen ajattelunja yleissivistyksen kohdalle eikä siihen, että on edes yhden sanan kirjoittanut. On kiva kokeille, mitä pystyy oppimaan.

Päätin loppujen puukuutioiden kirjaimet: K, S, T ja R, koska niitä useimmin jää kaipaamaan. Maalasin jo liiankin hutiloiden niistä viisi sivua kerralla.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Maanantai 1.11.2010

Otin pallon ja renkaat. Hypytin Banjoa pihalla renkaiden läpi pallopalkalla. Tulipas vauhdikasta! Mutta liian useasti se jäi etsimään palloa sen sijaan, että olisi hypännyt. Vaapukkakin hyppäsi muutaman kerran makupalapalkalla. Tarttis varmaan heitellä palloa sille yksinään…

Sitä ennen juuri kävelyltä tullessa laitoin Valan maahan syömään makupalaa ja yritin hypyttää Banjoa sen yli. Se symbolisesti hypähtikin hännän yli muttei sen enempää. Kun laitoin Banjon maahan, Vala jäi sen yläpuolelle seisomaan tassut molemmin puolin. Tuli kaunis kuvaelma, muttei hypyn hyppyä.

Otin koirankeksinpalojen kanssa kahdella tassulla tanssimista pihalla, kun ajattelin, että siellä tulee liikkuvampi tyyli. Nyt olikin ensi kerta, kun makupalan kanssa harjoiteltiin tuota. Ensin paikoillaan kiva sirkusmainen tyyli, kun tavallisesti Banjo pomppii ja Vala näyttää nääntyneen japanilaiselta kahdella tassulla seistessään. Sitten eteenpäin ja alkeisharjoitus peruuttamisesta kahdella tasulla sekä Banjon kanssa kahdella tassulla ympyrä.

Kai tuossa taas nähtiin, että minulla on liian johdatteleva tyyli noin pidemmän päälle jos treeniä ajattelee: tarttis miettiä, miten saa koirat toimimaan yksinään, johdattelematta. Ei kai siinä muuta kuin ottaa tuo erillisen harjoituksen aiheeksi ja opettaa samoin askel askeleelta niin kuin muutkin temput. Tänään jo Banjon rengashyppyjen osalta vähän aloittelin.

Soitti joku rahankerääjä WWF:ltä ja Banjo päätti, että haluaa tukea maailman eläimiä: ”Tärkeä asia!” Banjo sanoi miettineensä, mitä itse kannattaa.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Punainen vaahtomuovi-L, jossa kangasmaalilla valkoinen L tai ehkä hiukan haaleavärinen valkoinen, ja päällystämättömät punaiset A ja O valkoisella pohjalla ovat valmiita. Nyt voi jo kirjoittaa vaahtomuovikuutioista VALA JA BANJO, muttei yhtä aikaa, sillä A-kirjaimia on vain kaksi. JOULUsta puuttuu vielä kaksi U:ta.

Voisi kuvitella, että koirani ovat kovin älykkäitä, tavallaan ovatkin, mutta kai siksi, etteivät puuhaile niin kovin paljoa älyllisesti haastavaa päivittäin, ne ovat laiskanlaisia ajattelussaan: ajattelevat vain jotakin ja aika lyhyesti, vaikka kykenevät selitettäessä ymmärtämään enemmänkin. Siksi koulutus on minun varassani aika pitkälti, kun en mieti niin maata myöten sitä, mitä tehtäisiin, en siis jatka aina samaa niin kuin koira luulisi vaan katson, mikä parhaiten edistäisi koulutusta ja treenataan sitten sitä, ihan mitä sattuu milloinkin. Jotain koiran urautumistaipumus kuitenkin vaikuttaa, kun ei voi ihan mitä tahansa treenata vaan aina tarvitsee valmistella jotenkin tyyliin” tehtäisiin seuraavaksi vaikka sitä ja sitä” ja antaa koiralle aikaa sopeutua odotuksiin. Ihan heti jos ottaa erilaisen harjoituksen kuin mitä koira oli odottanut, niin sen huomio ei ole yhtä tarkka vaan se on kuin unenpöpperöinen. Tuttuja temppuja voi ottaa suoralta kädeltä varoittamatta mutta uusimpia ei, jollei niitä ole juuri viimeisekswi harjoiteltu.

Näyttää siltä kuin hankalilta osin Banjo identifioituisi niihin asioihin, jotka sillä ovat eri mielipiteitä kuin toisilla eikä identifioidu kaikkiin mielipiteisiinsä niin kuin pitäisi. Siksi sanoin sille, että kaikilla ihmisillä ja eläimillä on samat perusasiat, joita he tarvitsevat elämässään: on uni, ruoka, vesi, ystävät, toiminta, liikunta ja myös luonto on tärkeä vaikkaivät kaikki sitä huomaa. Niinpä se, mitä minä olen, on pitkälti sama kuin mitä muut ovat, kaikille pitkälti samat asiat ovat tärkeitä. Jos siis tunnistat identiteettisi eli ne asiat, jotka sinusta ovat hyvi’ ole3massa elämässäsi, niin se on lähellä sitä, mikä on hyväksi muille, he tekevät siitä oman versionsa ja se on heidän identiteettinsä – näin saat helpolla ystäviä.

Jos haluamme esityksen, on sitä varten harjoiteltava sirkustemppuja, mikä voi olla ihan kivaakin. Vala olisi puoliksi sirkustemppu- ja puoliksi kirjoitusharrastunut ja Banjo kinuaa, että ensiksi ainakin lisää kirjoittamista. Kumminkin minusta tuntuu, ettei nyt olla kirjoitusvireessä vaan pitäisi tehdä jotakin helpompaa ensin. Sirkustemput sopisivat siihen…
Esitykseen olisi kai minimi noin 15 sirkustyylin temppua, iloista akrobatiamaista:
Renkaan läpi hyppyjä
tervehdi/kerjää
hyppy jalan yli ja käsien muodostaman renkaan läpi
kierähdys paikoillaan molempiin suuntiin
seuraaminen koirat molemmin puolin
kumarrus
pujottelu jalkojen välistä askelten tahtiin
hyppy toisen koiran yli
kävely kahdella tassulla eteen taakse ja ympäri, lähellä ja kauempana
jne.
Mitäköhämn muuta pitäisi ottaa harjoiteltavaksi? Olisi kiva jokin oma temppu. Kai tuosta voi kehitellä sen mukaan, mitä koirat hyvin oppivat…
Lisäksi on laatikon valitseminen, tietovisa, laskeminen haukkamalla ja kirjoittaminen kuutioilla.
Ai niin ja Banjon hattu!
Ja pallille pitää osata mennä ja siuell’ä odottaa. Noutamista ja kantamista olisi hyvä harjoitella paljon. Sillä voi olla käyttöä monenlaisessa. Lukemalla tunnistamisnoutoa voisi harjoitella kanssa. Mutta pääasia on tavallinen noutaminen.
Sitten on häiriöihin totuttelu ja esiintyminen yleisölle, tsemppi ja näytökseksi kasaaminen.

Otettiin jalkojen välistä pujottelua ensin Valan ja sitten Banjon kanssa, lopuksi Banjo hetkeksi pallille. Oppivat vähitellen lisää. Ihan hyvä idea treenata temppuja nyt: saadaan yhteispeliä paremmaksi, vielä ei olla kirjoitustreenitasolla.

Katsoin Banjon kanssa yhdessä seurakuntavaalien vaalikonetta. Banjon mielestä kirkon on tärkeintä auttaa vanhuksia ja muita hädänalaisia, koska heillä on suuri hätä elämässään. Muutenkin sillä oli harkittuja mielipiteitä. Toki olin korostanut sille tehtävän tärkeyttä. Puolueeksi valitsin Vihreät, koska he kannattavat eläinten oikeuksia. Onko väärin, jos äänestän yhteisen mielipiteemme puolesta, kun kerran itsekin olen samankaltaisilla linjoilla?

lauantai 30. lokakuuta 2010

Lauantaina 30. lokakuuta 2010

En oikeastaan etukäteen miettinyt, mitä käy, jos koirani oppivat kirjoittamaan. Ajattelin ottavani videolle todisteeksi, kun ne kirjoittavat, mutten tullut ajatelleeksi, mitä käy, kun kukaan ei siltikään usko. Jotta ihmiset omin silmin näkisivät koiran osaavan kirjoittaa, tarvitaan jokin esitys, mutta se on vielä alkutekijöissään. Tänä väliaikana pitäisi vain pitää suu supussa!

Yksi harjoitus, jota on tehty kerta toisensa perästä ja jonka varassa itse asiassa koko tehtävistä selviytyminen on, on seuraava: ”Olen lomalla luonnon helmassa. Syrjäsilmällä katsahdan tehtävään ja näen mielessäni, miten se pitäisi tehdä. Ehkä teenkin sen saman tien. Sitten jatkan taas lomailua luonnon helmassa, ikiaikaisen elämäntavan mukaa, jottei tekemisentapani pääse urautumaan huonoksi vaan pysyisi mahdollisimman hyvänä.”

Tuntuu kuin taas oltaisiin jotenkin jumissa. Täytyy vähintäänkin vaihtaa treenin tyyppiä: vaikkapa temppuja vaihteeksi, jotakin hyvin liikkuvaista ulkona. Lisäksi ehkä täytyy taas korjata kirjoitustreenin tavoitteita ylöspäin: ei riitä, että koira kokoaa sanan annetuista kirjaimista vaan pitäisi osata valita kirjaimet itse, ylipäätään oppia kommunikoimaan kirjoittamalla mitä haluaa.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Perjantai 29. lokakuuta 2010

MILLAISTA KOIRANKOULUTUS ON: Koirankoulutus perustuu tavalliseen sosiaalisuuteen. Samalla tavoin kuin voimme kaivata ihmisen seuraa toimii myös suhteemme koiraan. Halu tehdä yhdessä ja elää sovussa luo reitit, joita pitkin koulutuskin parhaiten etenee. ”Minä haluaisin tehdä tällaista. Haluaisitko sinä osallistua? Arvostaisin sitä kovin…” Tuon arvostuksen pitää näkyä käytännössä. Koira, joka käyttäytyy hyvin, on ansainnut ihmismäisen hyvän aseman, ansainnut saada mielipiteensä kuulluiksi, mutta räyhähenki itseisarvona kuuluu arvoasteikon alimmaksi. Koirakin ajattelee: ”Minä haluan tätä. Kuinka sen saisin toteutettua?” Jos sinulla on käsitys siitä, mitä itse kestät ja mitä et, kanavoi se osaltaan koiran toiminnan sopuisasti. Mutta koirakin kuuntelee paremmin, jos sille selitetään syyt eikä vain komennella. Orjan sijasta se haluaa olla ystävä ja elämäntoveri viisaiden ja arvostettujen ihmisten tapaan: hieno eläin, joka ansaitsee huonoilla kaupungistuneilla elämäntavoilla varustetun ihmisen kunnioituksen. Viisaan eläimen kanssa voi elää yhdessä ja harrastaa monenlai8sta haastavaa, mutta harrastuksen tavoitteena ei saa olla tehdä koirasta konetta, konemaisesti tottelevaista, vaan tehdä kummastakin osapuolesta hienovireisesti toisiaan kuuntelevan.

Kokeilin kangasväreillä suoraan vaahtomuoviin. Katsotaan, jääkö kiinni. Mutta vaahtomuovikuutiot ovat osin erivärisiä valkoisesta kellertävään ja harmaaseen.

Tänään on ollut rauhallista. Koirat ovat yrittäneet parantaa tapojaan jonkin verran ja minäkin olen miettinyt, miten elellä koirieni kanssa.

Illalla otin Valan kanssa puupalikkaharjoituksen: VALA ja sitten UUNI. Nimensä kirjaimet se näytti tuntevan ja töni niitä suurin piirtein oikein, ts. idea oli oikein, muttei varonut liikuttamasta muita kuutioita samalla kun ko9sketti oikeaa. UUNi oli vieras sana. Valan mielestä yksi U olisi riittänyt. Ehkä olisi hyvä ottaa sen kanssa alkukirjainten tunnistamista näin alkuun. Banjo odotti vieressä pallilla, sitten vaihdettiin. Pyysin Banjoa nostamaan nimensä kirjaimia järjestyksessä, mutta se teki laiskasti ja nosti pari kertaa väärääkin kuutiota, pyysi haastavampia tehtäviä, sanoi, ettei jaksa motivoitua saman toistamiseen.

Ennen harjoitusta Banjo oli ”palikkapää”, joten kysyin siltä, paljonko se huomaa asioita. Sitten pyysin sitä olemaan tavalliseen tapaan ja silloin se huomasi kymmenkertaisen määrän asioita. Sitten kuin metsässä kulkija ja nyt oli satakertaistunut. Valalla on oma tyylinsä, mutta sama ongelma, joten jututin sitä samoin ja sama oli tulos. Koirat olivat kuin ihmeen edessä. Parempi siis tehdä lomalaisen mielellä, se tekee älyllisesti vahvaksi, ihan niin kuin voimamiehen on oltava vahva jo etukäteen eikä vasta painoja katsellessaan ihmeesti voimaannu.

torstai 28. lokakuuta 2010

Torstaina 28. lokakuuta 2010

Vala oli raahannut nukkumapaikalleen V- ja A-kuutiot eli ne ainoat vaahtomuovikuutiot, jotka sen nimestä ovat valmiit. Havahtuessaan se vaikutti tyytyväisen tietäväiseltä.

Valkoinen kangasväri jää haaleaksi, jollei sitä laita aivan ylen määrin. Kuivuminen kestää kai vuorokauden ja lisäksi on silitettävä. L-kirjainkuution olen jo maalannut shapluunalla ja A- ja O-shapluunat ovat valmiit.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Keskiviikkona 27. lokakuuta 2010

Elekielen kaksitahoisuudesta (pehmeä ja tekninen) päätellen koirani epäilevät tunteidenmukaisuuden tarpeellisuutta. Se on kai rakennetussa ympäristössä elämisen tuoma virhe, kun neliskulmaiset muodot ovat tunteettomia siinä missä luonnollisen elinympäristön puut ja pienemmät kasvit ovat tunnelmallisia ja eläviä, tunteikkaita kukin omalla tavallaan, aina mielekkäästi. Tunteiden kannalta huono tekemisentapa tai muu valinta on kuin ontuvan koiran kipeä tassu: se vain on huonompi kuin urheilullisen reippaan innolla laukkaavan koiran meininki ja juuri sen tunteet kertovat. Kun tämän tietää, voi itse tehdä lisää huomioita aiheesta: miten se pätee milloinkin.

Järki on sitä, että huomaa, miten asiat ovat, ja toimii sen mukaan. Kyllä se onnistuu sosiaalisissakin asioissa, kunhan harjoittelee. Banjo kokeilee eri roolia, on johonkin sosiaaliseen sotkuun joutunut, mutta kyllä sekin tuntuu laimenevan, kun sille puhuu järkeä.

Vihamielinen huomaa paljon vähemmän kuin ystävällinen: esimerkiksi vetävä koira on itsepäisen riitaisalla mielellä eikälöysässä hihnassa kulkeminen tunnu siitä miltään, mutta kauniisti hihnassa kulkevalle koiralle hihnassa vetäminen on kokemuksellisesti iso juttu. Ystävällisen huomio on hienovarainen: ystävällinen on viisas ja tarkkanäköinen siinä missä vihamielinen on turta.

Teki mieli treenata, niin otin sydänrasian, pyyhkeen ja teelaatikon. Kirjoitin lapulle: ”MAKUPALAT OVAT SYDÄNRASIASSA. ISTUKAA AIVAN SEN VIEREEN NIIN SAATTE MAKUPALAT.” Koirat katselivat ja Vala näytti sydämenmuotoiselta, silmillään viittasi sydänrasiaan ja niinpä jouduin kehottamaan sitä menemään sydänrasian luo ja istuutumaan, mistä se sai kaksi makupalaa palkaksi.

Väsäsin pahvista aivan pitkulaisen laatikon, jonka kannessa on kangasliuska, jotta koira saa sen helposti auki. Laitoin laatikkoon makupalan ja banjo oppi heti nostamaan räsystä, Vala paraikaa harjoittelee kannen tönimistä auki, ei Banjokaan vielä kovin vahvasti räsystä vedä. Ajattelin, että jos olisi vaikka 3-5 (pitkulainen, pöyreä, neliskanttinen, iso, pieni, sydämenmuotoinen ja räsyn alla) erimuotoista laatikkoa, koirien lukuataidon voisi osoittaa sillä, että hakisivat makupalan juuri siitä laatikosta, jonka niille näytetyssä lapussa mainitsen. Jos haluaa esityksen, niin laatikoiden olisi kiva olla eriväriset.

Tein sydänrasiaan uuden kannnen, jotta koirat saavat sen helposti auki, Valkin kuonolla tönimällä noin vain. Vielä pitäisi keksiä pyreä ja neliskulmainen rasia.

No, nyt on ainakin kokeiltu, millaista on omistajan kanssa ja millaista ”ilman” omistajaa sekä millaista onkirjoituskoulutuksen ja sirkustemppujen kanssa ja millaista ilman niitä. Lopputuloksena kai on, että koirat valitsevat sopuisan yhteiselon ja sirkustreeninkirjoittamisineen.

Vala halusi jalkojenvälistäpujotteluharjoituksen, joten otin sellaisen ja se teki innolla, mutta jollei makupalalla houkutellut niin käveli aina ohi. Ei riittänyt sen treeni-into, kun kontakti ja virittäytyminen tottelevaisuustemppuihin puuttuivat. Ei opittu mitään uutta vaan mentiin taaksepäin. Kai minulla hienot koirat on ja hyvä treenitapa, kun näin paljon voi uupua tavcallisesta ihan vain siksi, ettei ole vireessä.

Sanoin juuri Banjolle, että jos se pitää siitä, että saa itse päättää, mitä tekee, sen on myös itse mietittävä, mitä olisi hyvä tehdä. Valta ja vastuu kulkevat yhdessä.

Näin jälkikäteen huomaan, että kirjoitusharjoitukset sujuvat hyvin, josBanjo on ehtinyt ainakin minuutin tai kaksi tai jopa päiviä miettiä, miten se sana kirjoitetaan, jota siltä pyydän. Jos en ole antanut sille miettimisaikaa, treenit ovat menneet takapakkia.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Tiistai 26. lokakuuta 2010

Aika näyttää, millaiseksi Banjon kirjoitustaito muodostuu: onko se hankala taitotemppu vai sujuva kommunikaation keino. Vasta kun sen tietää voi suunnitella esityksen, ja esitys kai muuttuu taitojen kasvaessa. Varmaa kumminkin lienee, ettei siitä tule koiratanssiesitystä vaan kahden koiran sirkustyylinen show.

Koulutuskäsitys on monimutkainen juttu, sillä se ei ole vain se, mitä koiran kanssa tekee koulutustilanteissa vaan siihen kuuluu koiran tyyli, koulutuksen rooli elämässä (motivaatio ja rasittavuus) sekä oma tekemisentapani ja asenteeni koulutukseen, elämäni ympyrät ylipäätään ja niiden vaikutus koirankoulutuksen meininkiin. Tällä hetkellä koirankoulutus on elämäni keskiössä: se ei ole vain harrastus vaan tosi iso juttu, iso saavutus, josta mietin mahdollista ammattiakin, edes osa-aikaista.

Mietin, minkä sanan pyytäisin Banjoa kokoamaan, ja tulin valinneeksi sanan VALO. Banjo siirteli A:ta lähes paikoillaan pitkän aikaa ja haki sitten lisäksi E:n ja I:n, jolloin syntyi väljä teksti
EI
VA
LO
Vierestä katsellut Vala sanoi, että se olisi halunnut itse kirjoittaa ”valo”, koska juuri sen nimi on Vala.

Onkos tuo nyt sitä hakemaani itsenäisesti kirjoittamalla kommunikoimista? ! Suurta edistystä.

Kuitenkin mietin, että moraalitonta tuo: häädin Banjon pois vierestäni nukkumasta! Kunpa parantaisi tapansa! Sanoin sille, että kaiken hyvän tuhoaminen on vihollinen teko, ei sellaista sovi tehdä.

Jos mun koira on paha, niin ei mun hotsita antaa sille asemaa. Toisaalta koulutuksen pointti on pelastaa maailma siltä osin kuin se on eläinten taidoista ihmisille tarpeellisilla saroilla kiinni – ei niinkään paapoa mun kahta koiraa. Toisaalta on ihan eri asia olla kivan kullannupun kaveri kuin jonkun sellaisen, joka sabotoi arvojani. ei niin että arvoja saisi toisen, koirankaan, puolesta päättää, mutta jotkin asiat vain ovat hyviä olemassa ja toiset huonoja, joten hyvän ja pahan välinen ero on ihan eri juttu kuin vaikkapa koiran nukkumapaikan valinta tai päivittäiset tekemiset ja ruuat ja tavat.

Pidin Banjolle saarnaa: ”Elämässä olemme kaikki muiden armoilla. Kukaan ei yksinään selviä. Ei voi tavoitella vain itselleen hyvää ja muille huonoa vaan on liittouduttava ottaen tavoitteeksi hyvä kaikille. Vasta silloin on kyllin vahva. Paha on turhan päiten toisten hyvän elämän rikkomista. Se ei ole sama kuin voima, vaan terveys tuo voiman, on oltava itse voimakas ja oltava itsellä monta voimakasta ystävää ja hyvät välit muuhun maailmaan. Mutta kaikkien (paholaisen) kanssa ei voi liittoutua, sillä paha ei huolehdi liittoumasta omaa osuuttaan, jolloin on vain oltava vihollisissa väleissä ja manipuloitava tuota pahaa, jos se kerran on paras tilanne, mihin pääsee. Valinta hyvän ja pahan välillä on suuri kaikenkattava päälinjaus: jos sinä tuhoat minun elinoloni, en minä tahdo olla kanssasi, mutta jos valitsisit hyvän, voisimme liittoutua saaden hyvän elämän koko porukalle.” Banjo tuli lähelleni nukkumaan. ”Tämä oli käytävä läpi blogissasi.”, se tuntui sanovan.

Vielä minua epäilytti, joten jatkoin saarnaani: ”Ne asiat, joiden puolesta saa olla ovat sydämen vakaumuksia, kuten vaikka Valan ystävyys, eivät teknisiä seikkoja. Jos olet vain ajatellut, että noin olisi hyvä, ei se riitä syyksi uhrata mitään tai taistella sen vuoksi. Joka kerran kun ymmärrät, mitä jokin asia merkitsee elämälle, tunnet siitä, tunnet onko se hyvä vai huono asia. Niinpä tunnevakaumukset liittyvät syvimpään ymmärrykseesi, kun taas tunteettomista teknisistä ajatuksista puuttuu aito seuraukset käsittävä ymmärrys kokonaan. Siksi tunteen puolest on taisteltava muttei ole oikeutta uhrata mitään teknisistä syistä.” Mietin vain, että millainenkohan koirani on, ja osaako korjata sen, jos se on vääränlainen. Minne tieni vie?

Joskoira tai ihminen elää liianleveästi ymmärtämättä, miksi sitä paapotaan, ja ymmärtämättä, miten paljon typerämpi se on kuin paapojansa, niin se pääsee huonoille teille. Siksi kai minun sopii vaatia koiriltani enemmän: kuuliaisuutta, tapoja, ymmärrystä ja kuuntelemista. Naapurillani on sekarotuinen pystykorva, joka on kovin tottelevainen. Hän näyttää käyttävän koko arvovaltaansa sen komentamiseen, kuin aikuinen elämää nähnyt ihminen teini-ikäisen seurassa. Saman mallin mukaan voisin komentaa koiriani paljonkin enemmän kuin nykyinen makupalakoulutus. Ehkä se tosiaan tekisi hyvää…


Pidin koirien kanssa pientä palaveria. Sanoin, että ”Ei-Valo” ei kelpaa esikuvaksi mutta ”Valo” kelpaa, ja kysyin Banjolta, ymmärtääkö se, miksi niin on. Banjo vastasi, että Ei-Valo on huonompi ja että esikuvasta otetaan mallia, jotta tulisi hyvä tulos – siksi.

Vielä pitää tehdä, mitä tämän ”sirkusprojektin” kanssa tehdään. Olen panostanut siihen paljon ja niin ovat molemmat koiratkin. Sitä paitsi meille kaikille ovat keskinäiset suhteemme tässä yhteiselämässämme tärkeitä. Olo on ollut tänään kuin olisin teinityttäreni kanssa riidellyt, Banjon siis: koiran vuosia sillä on jo 13 (1 vuosi 10 kk) – alkava murrosikäkö ja itsenäistymisprosessi…

Sanoin Valalle, että ajattelun sääntö numero yksi on katsella puuta, luonnollista tervettä puuta. eli ei siis omenapuuta, jonka oksat ovat katkotut ja väännellyt, ajatellessaan mitä tahansa. Se yritti ja tuntui rauhoittuvan, ei ollut enää sotajalalla hiljaa mielessään.

Mitä minä huolin? Ei koirillani ole ikää ja kokemusta tietämystä päättää edes arkielämän asioita itse vaan koheltavat pitkälti minun varassani. Ei kokemattomalle voi antaa aikuisen valtaa, muttei myöskään kieltää siltä sivistystä. Kai minä siis voin koiriani kouluttaa, opettaa, paapoakin, kunhan muistan myös moraaliläksyihin uhrata aikaa ja karsin hankaluudet sitä mukaa, kun koiran ymmärrys tuntuu kehittyvän – vai onko se vaikutusvalta, joka edellyttää vastuuta?

maanantai 25. lokakuuta 2010

Maanantai 25. lokakuuta 2010

Toin kaupasta kaksi ruukkukukkaa: Yhden Valalle ja yhden Banjolle. Vala meni haukkua räykyttämään uutisia undulaateille ja onnistui kuulostamaan siltä kuin olisi yrittänyt sanoa ”kukkia”: kaksitavuisesti rytmitetty, pieni tauko tavujen välissä ja muutenkin ”kukka”-sanaa piirteiltään muistuttaen. Kai se haluaisi oppia puhumaan, vaikkei osaakaan edes sen vertaa kuin Banjo.

Olen opettanut koirilleni jonkinlaista sirkuksenomaista tyyliä, jottei esityksestä tulisi niin kuiva. Tänään kuitenkin pestyyn kavahteleva Banjo-hevonen sai minut tuumimaan, että sirkushevoset ovat kuitenkin erikseen. Pitäisiköhän pohtia oikeasti, millainen tyyli on tavoitteena, millainen sirkusmainen tyyli siis!

Niin kiinnostavaa kuin onkin opettaa temppuja ja luoda hieno esitys, ei se kuitenkaan ole pointtina vaan pitäisi opettaa koirat kommunikoimaan ihmisten ymmärtämään tapaan ja näyttää, että niitä voi harjaannuttaa ihmisälyä vaativissa tehtävissä. Siksi, että sillä on väliä, ei siksi, että niin valtavasti pitäisin sellaisesta puuhasta, jota koirilleni vähäisessä määtin opetan. Loppujen lopuksi videoiden tekoon ei vaadita kokonaista sirkusesitystä vaikka sen laatiminen kaikista hauskinta olisikin.

Tänään en itse ole treenimielellä, on kuin olisin hukannut punaiusen langan jonnekin. Ehkä pitää pitää taukoa.

Otettiin koiratanssista mallia ottaen kaksi lyhyttä harjoitusta: perääntyminen ja paikalla pyöriminen. Sujui jotenkuten.

Ystäväni lupasi tehdä lisää puukuutioita sirkkelisahalla. Minä sitten huolittelen ja maalaan ne. Saa nähdä, kauanko kestää.

Olisi kiva tietää, millaisen esityksen saisi kasaan. Pelkkä kirjoittaminen on hidasta ja tylsää, mutta nopeutuu kai ajan myötä. Hyvässä esityksessä olisi kai monenlaista ja niin olisi hauskoin harjoitellakin. Tietovisa on ihan hauska ja tavallaan vakuuttavakin. Lisäksi voisi ottaa monenlaisia temppuja samasta aihepiiristä sekä jotain piristettä, joka pitäisi treenitavan sekä itsellä että mahdollisilla matkijoilla iloisena eikä turhan tylsänä. Laskutehtävän voisi ottaa, johon vastaus kai haukkumalla.

Kirjoitustavoista kuutiot ovat kivan näköisiä mutta paperinäppäimistö on kirjoitettavan asian puolesta vapaamuotoisin tehden aidon kommunikaation mahdolliseksi. Päätavoite on kuitenkin näyttää, että koirilta ja muilta eläimiltä älyä löytyy. Ideana ei ole koiran kopioida ihmisiltä vaan ihmisten saada tilaisuus kopioida eläimiltä, jotteivät ihmisten elintavat enää luonnottomammiksi muuttuisi ainakaan siksi, ettei eläimiin uskota. Monesti kai halutaan kopioida eläimiltä, muttei tiedetä sen olevan käytännössä mahdollista, kun ihmisten maailman vaatimukset ovat erilaiset.

Eli siis harjoiteltaviksi sekä yhden tuuman että tassulle sopivat isommat paperinäppikset.

Tämä ei ole tavallista mekaanista koirankoulutusta vaan jotenkin hienosyisempää, enemmän sellaista kuin uusien elämänalueiden opettaminen ihmisille. Toki käytän apukeinoina myös makupaloilla houkuttelua tavallisen koirankoulutuksen tapaan, mutta varsinainen perusta on kuitenkin hienosyisempi kommunikaatio ja aito arvostus koiria kohtaan.

Ideana on siis, että koiraa ei pidä opettaa ihmismäiseksi, ihmisen kopioksi, vaan että pitää luoda ihmisille tilaisuus matrkia eläinten tyyliä ja tekemisentapoja, jotka eivät ole kaupunkiympäristön saastuttamat.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Otin Valan ja Banjon kanssa jalkojen välistä pujottelua. Nyt Vala otti Banjon eilisestä mallia ja teki saman virheen. Banjo taas alkoi jo ohjautua ilman makupalalla ohjaamista, alun vain mistä palkkaa heti, mutta idea oli jo että jalkojeni välistä eikä kuono makupalaan.

Lukeminen ei ole hyväksi silmille, sillä luettaessa katsotaan liian lähelle. Siksi kehoitan koiriani katselemaan puita mahdollisimman paljon, sillä ne ovat kaikista luonnollisen hyväätekevin katseen kohde, joka myös treenaa hahmontunnistuskykyä parhaiten. Samoin liikkumisessa on hyvä ponnistaa kokonaan lukutaidottomalta pohjalta, olla eläimen kaltainen eikä istua nököttävän lukevan ihmisen kaksoisolento.

Perheeseeni siis kuuluu vain minä ja koirani Vala ja Banjo sekä kaksi undulaattia Tipi ja Romeo, jotka oheisessa kuvassa. Tipi on keltainen ja Romeo turkoosi (kasvattajan anatamat nimet).

Aiemmin minulla on ollut enemmänkin undulaatteja ja jopa yksi papukaija sekä enimmillään kaksi kania. Kanit opettavat herkkyyttä ja undulaateilta oppii elekielistä kommunikaatiota. Undulaatit ovat kovin fiksuja ja kanit luonnoltaan arkoja.
Pitäisköhän vaihtaa nuo undulaattien nimet: vaikkapa että Kerttu ja Jussi!

Kun olin 13-vuotias, meille hankittiin musta keskikokoinen villakoira Aamos. Kun se oli kolmen, aloitin agilityharrastuksen sen kanssa ja käytiin myöhemmin myös tottelevaisuuskokeissa avoimeen luokkaan asti. Kun Aamos oli viiden ja minä 18, hankin lyhytkarvaisen collien nimeltä Vinski. Sen kanssa harrastin hakua. Kun muutin 21-vuotiaana pois kotoa, molemmat koirat jäivät vanhemmilleni, mutta edelleen harrastin Vanskin kanssa ja huolehdin villakoirasta osittain. Minulla oli joitakin pieniä eläimiä, mutta niitä en kouluttanut: rotta ja myöhemmin kanarialintuja ja akvaario. Sitten hankin kanit ja undulaatit. Nyt olen jo 39 ja Vala on kolmas koirani ja Banjo neljäs. Tiedän pitväni eniten juuri koirista ja undulaateista. Koirarodun valinnassa eloisuus oli pääkriteeri, joka määräsi koiran maksimikoon.

Eilisiltana otin koirien kanssa muutaman sanan englantia: etenkin ”dog” on helppo, kun se kirjoitetaan samoin kuin lausutaan. Kirjoitin sanat paperilapulla käännöksineen, luin ääneen ja jätin paperin koirieni näkyville lattialle.

Kun ei tänään oltu treenattu kirjoittamista, niin otin nyt illalla kaikki palikat ja pyysin Banjoa etsimään sieltä lausumani sanan kirjaimet: jotakin mitä en nyt muista, MAJA ja VALO. Banjo oli kuin olisi unohtanut tempun, jotenkin ruostunut tai alkujähmeyttä, mutta kun näytin sille palikat, niin se nosti niitä, muttei siirtänyt reunalle. Välillä se tuntui osaavan, välillä otti itsenäisesti muita palikoita. Otin sitten Valan kanssa palikoiden tönimistä: HEI muiden palikoiden joukosta oikeaa tassuilla raapien. Banjon laitoin siksi aikaa viereiselle ”sirkustyynylle” istumaan ja kylläpä se ehtikin yhden lyhyen sanan aikana niellä lihapullanpaloja pallilla pysyäkseen! Ehkä jo yhdessä vuorokaudessa ehtii taito ruostua, kun on kyseessä ihan uusi vaativa temppu!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Lauantai 23. lokakuuta 2010

Katsoin videolta sirkushevosia: voi miten taitavia. Ja Banjolla voi olla jotain heikkoa etutassun leikatun kohdan lihaksissa ja nivelsiteissä, joten en uskalla innostaa sitä akrobatiaan, saati sitten vaatia, vaikka kivahan se olisi. Renkaanläpihyppy sujuu korkeimmillaan lähes säkäkorkeudelta, mutta ohjailemalla vain. Ei ole viitsitty harjoitella, kun kirjoittaminen kuulostaa vaativammalta ja edellyttää aivan erilaista keskittymistä, niin kuin lukeminen ja akrobatia ihmisillekin ovat eri asioita. Miksi kummassa sirkushaaveesta tulee niin konkreettinen? Vaikka kivahan se on, että on taoitteita! Siksi kai… Tulee jotenkin ryhtiä treeniin, kun vertaa sirkuseläinten taitoihin, korkeisiin saavutuksiin.

Sen tuosta hevosvideosta opin, että yhtä aikaa ystävällisyyden säestyksellä tehdyt temput ovat kivan näköisiä – ei siis kantsi koiria vallan erikseen treenata vaan voisi ottaa joitakin temppuja niillä yhtä aikaa: vaikka aluksi, että tanssi ja pyörähdä, kerjää, kumarra jne. (Kumartamista eivät vielä osaa.) ”Anna tassu” voisi olla hyvä, jos yhtä aikaan ja sirkusmaisesti laajassa kaaressa. (Tehdään koirien ollessa rauhallisessa haukottelevassakin toisiltaan kopioivassa mielentilassa (esim. rauhallinen kyselevän oloinen maahanmeno + makupalan kerjääminen), jotta saadaan synkronoitua toiminta. ”Ja Nyt sitten tassua Yhtä aikaa – TA-AASSU.”) http://www.youtube.com/watch?v=LR0S1G5Tqo8 (myöhemmin samana päivänä tehty harjoitus)

Kiva olisi tehdä muutakin kuin aina vain niitä tylsiä kuutioita. Täytyy vain varoa, ettei tempputreeniä ota näin alkuun ainakaan niin vakavasti, että sillä häiritsisi kirjoittamisen opettelua, jossa nyt on tärkeä harjoitteluvaihe, tottumusten kerääminen ja harjaantuminen, lokoisaan tahtiin oppimisen kausi.

Joku päivä otin koiran kerrallaan syliin ja makupalan avulla houkuttelin nostamaan etutassut ilmaan ja selän suoraksi jonkinlaisena alkeisharjoituksena näkemästäni sirkustempusta, jossa koira on olalla vastaavassa asennossa. Aikaa veisi opettelu, mutta on kiva puuhata monenlaista, jotta näkee, mikä sopii itselle ja omille koirille ja mitä ylipäätään haluaa harjoitella oikeasti. On hyvä tehdä edes hiukan temppuja, jotta näkee, miten kirjoitustaidon tuoma koiran roolin muuttuminen vaikuttaa tottelevaisuuteen ja yhteispeliin: tähän asti vaikutus on ollut pelkästään positiivinen, kun kommunikaatio on parantunut ja koira tuntenut saavansa ansaitsemaansa asemaa niin, että on ollut enemmän positiivisella yhteistyöhakuisella mielellä. TÄRKEÄ JUTTU MUIDEN KOIRANKOULUTTAJIEN TIETÄÄ TÄMÄ.

Kirjoittamisen opettaminen on paljon monimutkaisempi tehtävä kuin että vain laittaa kuutio sinne tai tänne: on mietittävä hahmotustapoja, joilla ongelmakohdat ratkaista, minä mietin ja koirat miettivät. Paljon ratkeaa näköaistin korostamisen ja kuvallisen ajattelun kautta, mutta lisäksi on hahmotettava äänteet ja asiasisältö. Jos koira ei keskity, se tekee yleensä samoin kuin muutkin koirat. Vasta kun koiran huomion kiinnittää kirjoitustehtävässä onnistuminen, alkaa sen oma ymmärrys näkyä.

Banjon tekstit ovat kiemuraisia kirjainjonoja, joissa on oikeaa ideaa, muttei sana kaikkien uskomalla tavalla yksiselitteinen. Kokeiltiin ONNEA – tuli ONEA neliönä + N. Kokeiltiin myös JUMALA, jolloin se parin siirron jälkeen nosti A:n muiden palikoiden päälle eikä sitten jatkanut enää pidemmälle.

Otettiin Valan kanssa muutama kirjainpalikkaharjoitus: ONNI, ME ja OHI. Se oli selvästi aktiivisempi kirjainpalikkojen siirtelyssä kuin aiemmin, muttei nostele palikoita niin kuin Banjo eikä muutenkaan ole yhtä pitkällä, arastellen vain osallistuu ja saa siitä palkkaa.

Heittelin tyhjää talouspaperirullaa ja Banjo haki jotenkuten. Mietin, että jos rullia laittaisi riviin 3-5 kpl, voisi koira hakea niistä sen, johon olisi kirjoitettu oikea vastaus. Silloin jos rulla ei näy, voisi rullan sisällä olla iso liina, jossa lukisi sama teksti. Kirjoitin sitten yhteen tyhjään vessapaperirullan Vala ja toiseen Banjo ja sain Banjon noutamaan juuri Banjo-rullaa. Harjoiteltiin ohimennen kertaalleen myös maahan paikoilleen asetetun rullan noutamista, mutta sehän on tärkeä harjoitus myös vaahtomuovikuutioiden kannalta, joten olisi syytä treenata sitä enemmän, paljonkin enemmän sitä ja vaihtelevasti myös muuta noutamista, jotta hauskuus säilyy ja variaatiomahdollisuudet eivät katoa urautumiseen. Valan kanssa sama juttu, mutta täytyy pitää Banjo poissa tieltä häiritsemästä Valan noutoyrityksiä.

Perustempuista puuttuu se kun koira kävelee omistajan jalkojen ali omistajan kävellessä, pujottelee siis jalkojen läpi omistajan kävelyn tahdissa. Kokeiltiin Valan kanssa ja sujui hienosti. Banjon kanssa edettiin liian nopeasti (se kun oli aluksi ottanut Valasta mallia ja sitten hukkasi punaisen langan) ja lopputulos jäi huterommaksi: välillä käveli edestä ja välillä välistä. Kantsis ehkä useamminkin treenata ensin Valan kannssa!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Perjantaina 22. lokakuuta 2010

Koirani ovat nyt jotenkin ihmisen roolissa. On kuin sekä Banjon JUOLU että yritys hankkia koirilleni alaluokkien koulukirjoja olisivat olleet käännekohtia: luku- ja kirjoitustaitoinen, jolla on hyvät älynlahjat, on täysivaltainen kansalainen siinä, missä lukutaidoton on ”vain” eläin, lapsikin.

Ostin halpakaupasta kaksi nättiä kimppua muovikukkia vai mitä kangasta lienevät. Laitoin ne maljakkoon ja sanoin Banjolle, että ne ovat sille palkkioksi sen hienosta kirjoitussuorituksesta ja vähän Valallekin. Banjo kokeili oloaan vuoron perään kukkien kanssa tai ilman: oli nääntynyt akateeminen tai kehuttu taiteellinen sielu. Näkyi pitävän kukista! Toivottavasti joku vielä joskus tuo sille kukkia.

Banjon kanssa otin taas puupalikkaharjoituksen. Sanan BANAANI kirjaimia se järjesti niin, että sana alkoi hahmottua, oli ympyrän muodossa luettavissa, muttei kyllin selvä epäileväisille lukijoille. Sitten sitä alkoi kyllästyttää ja ehdotin helpompaa sanaa: OVI. Banjo ei viitsinyt, mutta vierestä seurannut Vala tönäisi palikoita niin, että syntyi teksti VOI ja sitten OVI. Valan ekat tekstit! Jihuu.

Nyt paistia molemmille koirille, Banjolle aiemmasta ja valalle tämänpäiväisestä.

Piirsin tänään juuri tunti tai kaksi sitten L-kirjaimen erityisesti Valaa ajatellen yrittäen sen tyylillä neuvoa parhaani mukaan Valalle, miten tehdä käytännössä sen, minkä hyvin tietää, että miten. Ehkä Vala tosiaan oppi yrittämään enemmän. Upea juttu!

Kaksi tönäisyä ja kaksi sanaa, ei kai se sattumaa voi olla, kun koiralla kumminkin on tuonsuuntainen motivaatio. Olihan Banjonkin eka teksti BAN osin jo paikalla olleista kirjaimista muodostettu, kuin sattuman näköinen ja kumminkin oikein. Tässä on sama juttu, pakko on palkita kunnolla.

Näyttäisi kirjoitustreenin puoliväli olevan nyt juuri takana, kun molemmat koirat ovat kulkeneet aivan ensimmäiset askeleensa kirjoittamisen polulla. Loppu on sitten vain harjaantumista ja vähitellen uuden oppimista eikä aivan uusi aluevaltaus kuten kirjoittamisen teko, kun sen ensi kertaa suorittaa.

Hirveän mielenkiintoista ja antoisaa on, kun koira ei ole lattialuutun roolin läpi vaan joku, jonka kanssa mielekkäästi keskustella tavalla, jonka itsekin osaa.

Olo on kuin oltaisiin Valan juhlissa, ollaankin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Torstai 21. lokakuuta 2010

Banjo sanoo, että seuraavaksi kirjoitetaan ONNEA ihan vain noin suoralta kädeltä. Katsotaan, miten sujuu. Itse mietin sellaisia lyhyitä sanoja kuin JA ja JO, saisi Banjo nostella palikat vierekkäin. Jatkettaisiin sitten HEI-sanalla yms. ihan lyhyellä.

Kyselin koirilleni, etenkin banjolle, ekojen luokkien oppikirjoja. Kaipa yleissivistyksen hankkimisessa on helpointa kulkea sitä reittiä kuin muutkin eli koulun oppikirjojen avulla tallustaa. Kun vain jostain saisi niitä kyllin halvalla!

Banjolla oli pakki päällä, joten etsittiin Valan kanssa yhdessä yhden sanan kirjaimet ja innolla se etsikin! Kokeiltiin sitten Banjon kanssa kahta sanaa UNI ja VANHA koota ne kirjaimistaan. UNI meni hyvin, olipahan vain vähän käppyräinen, mutta VANHAsta tuli VNAHA, eli sama virhe kuin eilen mutta räikeämpänä, mistä yritin sen torumalla vieroittaa, jottei se nolouttaan tekisi alle oikean tasonsa. Muutenkin oli treenityyli ”kyllähän sä tämän jo osaat” ja hyvin se tuntui Banjon meininkiin sopivan. Ihan hyvä treeni siis, vaikka huono moodi lähtötilanteena. Kyllä Banjo oppii, kun´han ei liikaa harjoitella!

Eilen Banjon ihmetaidonnäytteen jälkeen koirat räykyttivät vuoron perään, kun olivat niin tohkeissaan, kertoivat kai naapuruston koirille tapahtumista, leuhkivat. Olin erottavinani Valan äänestä JOULU ja JUOLU useampaan otteeseen – on kuin se olisi tavoittanut puheen lahjaa sekin selittäessään Banjon erehdystä äänteissä.

Puhelimessa puhuessani Vala lähti retuuttamaan ja kuljettelemaan useampaa vaahtomuovikuutiota, mistä palkitsin sen makupaloin. On tosi kiva, että vaikkei se suostu ottamaan puukuutioita suuhunsa, sillä ei ole mitään vaahtomuovikuutioita vastaan – saadaan näytös kasaan ihan puukuutioitta! Mutta vaahtomuovikuutioita on vasta B, V, A, N ja J. Seuraavaksi ovat vuorossa L, A ja O.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Keskiviikkona 20. lokakuuta 2010

Kokeiltiin Banjon kanssa kolmesta kirjaimesta HEI, mutta se oli niin lyhyt sana, että valmistui heti ekalla siirrolla. Kokeiltiin sitten JOULU mutta Banjo kirjoitti järjestelmällisesti JUOLU, minkä videoin. http://www.youtube.com/watch?v=oWxOw5nZgL0 Näin jälkikäteen koirat miettivät tuota UO –OU-eroa kuten kunnon koululaiset ikään.

Aiemmin kirjoitettiin Valan kanssa summittain kirjaimia etsimällä ja tönimällä jokin uusi sana, jonka ehdin unohtaa tässä tohinassa – olis voinut olla ”joulu”.

Annoin Banjolle tussin suuhun ja se piirsi paperille jotakin mitä sattuu. Ilmeisesti tussin käsittelyn oppiminen vie kymmeniä harjoituskertoja, jotta oppii, millaista jälkeä syntyy mitenkin. Vasta myöhemmin sen taidettuaan voi piirtää tai kirjoittaa mitään. Mutta jos ajattelee, että joskus vielä vuosien päästä hankkii uuden koiranpennun, on hyvä, jos Banjo osaa opettaa sille jotain piirtämisen motoriikkaan liittyvää.

Minusta on tosi hienoa, kun Banjo tänään kirjoitti joulu/juolu ihan vain sillä, että sanoin sanan ”joulu” ja näytin sikin sokin olevat sanan kirjaimet. Ei ollut yhtään harjoitusta takana ”joulu”-sanasta. Tosin olin jo ajat sitten ääneen unelmoinut siitä, kun Banjo esiintyy jossakin joulujuhlassa kirjoittaen palikoista ”joulu”. Koira ehti siis valmistautua, mutta ihan omin päin kokonaan. Vau! !

tiistai 19. lokakuuta 2010

Tiistai 19. lokakuuta 2010

Nyt, kun on viime päivät treenattu puisilla kirjainpalikoilla Banjon kanssa liikaakin, alkaa Banjo muistuttaa olemukseltaan sitä, mitä TOKOkoirat aina tavallisesti – kai se siis on liian junnaavan treenitavan tulosta. Vala sen sijaan vaikuttaa turhautuneelta, kun ei ole päässyt tekemään melkein mitään.

Banjo on liikaa treenannut, ei viitsi enää. Vala sen sijaan tönäisi ensin kuonolla ja tassuillaan nimensä kirjaimia minun ohjauksessani ja sitten etsittiin kirjainsekamelskasta Banjon nimen kirjaimet ja se töni niitä isolla innolla. Nakkipalkkaa.

Ostin koirille Koululaisen SUUREN Ensyklopedian, joka näyttää olevan kunnollinen paksu helpon tason tietokirja, jossa on sekä lähes 10 000 hakusanaa että aihe järjestettynä aukeaman pituisiksi kuvitetuiksi kokonaisuuksiksi. Ajattelin lukea tuota paksua kirjaa yhdessä koirien kanssa, mutta Vala kielsi, se sanoi haluavansa lukea itse. Avasin kirjan sille aikavyöhykkeiden kohdalta, sitä kun kiinnostaa Japani, ja se näytti tyytyväisiltään. Ainakaan en tuputa liiaksi, jollen ole itse lukemassa ollenkaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

18. lokakuuta 2010

Koulutuksessa käy helposti niin, että ajattelee palikkamallisesti käsky -> palikkamallinen teko, muttei edes istuutuminen ole niin helppoa: on aivan eri mielentila koiran istua kuin maata, eri rooli riehua kuin kerjätä tai ottaa lokoisasti. Jos ajattelee palikkamallisesti ”minun koirani jo osaa tämän käskyn”, antaa samalla liian tiukan ja kokonaan vailla näkemystä olevan roolin koiralle eikä temppu onnistu, kun koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Sen sijaan vapaamuotoisesti riehuen ja vapaasti puuhaillen voi yht’äkkiä ryhtyä koulutukseen tyyliin ”katsotaanpa, mitä me osataan” ja silloin onnistuu loistavasti, jos omistaja itse myös on vapaamuotoisen tekeväinen eikä vanhoja kaavoja muisteleva.

Temppunäytös menee kai osin harakoille, jos meininki on kaiken kaikkiaan riehakas, koska silloin katsojat luulevat, ettei koiria ole opetettu yhtään. Paras olisi, jos meininki olisi rauhallinen koti-illan oloinen ja temput innolla tehtyjä ja oikein toki myös. Banjo on usein miettiväinen, kun se tekee ajattelua vaativia tehtäviö kuten kirjoittaminen. Siksi lähtötyylin sopisi olla rauhallinen, jotta näkyy,e ttei koira vain laiskottele.

Vaahtomuovikuutioiden kirjaimet irtoilevat, vaikkei kuutioilla edes ole harjoiteltu. Täytyy keksiä jokin toinen keino kirjainten kiinnittämiseen. Paras tähän asti mieleen tulleista lienee ottaa joustava vaalea kangas ja siihen sapluunan avulla painaa kirjaimet, kuusi kuhunkin kangaspalaan. Valkoista kangasta olisi ja siinä ainakin punainen näkyisi, jos jostakin löydän myrkyttömän värin, niin olisiko punainen iloinen? Voisi tehdä panakeltaiset, punaiset ja vihreät kirjaimet valkealle pohjalle.

Olen tänään pariinkertaan ottanut Banjolla saman harjoituksen kuin eilen: nimensä kirjaimista se kokoaa nimensä, mutta tekstit tulevat aina yllättävästi päin ja ihan omintakeisia reittejä, tännän jotakin sellaista kuin
AN
B
OJ
ja
NAB
JO
Toisella kerralla Banjoa alkoi kyllästyttää saman sanan kokoaminen ja niinpä seuraavaksi täytyy koettaa koota joitain uusia sanoja.

Upeinta kai on, että koirani eivät ole mitään lattiarättejä vaan tasavertaisia juttukumppaneita, jotka vain nuoruutensa vuoksi ovat niin tietämättömiä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Otin banjon nimen kirjaimet erilleen ja pyysin Banjoa kasaamaan niistä nimensä keksipalkalla. Se kasasikin ensin
BAN
JO
ja sitten B NJO mutta ihan oikeaa tekstiä en saanut siitä irti.

Otin sitten Valan nimen kirjaimet ja laitoin ne järjestyksessä riviin pitkin välimatkoin, ja houkuttelin & kehotin Valaa tönäisemään kutakin kirjainta nimensä järjestyksessä. Keksipalkkaa.

Tiedä sitten, kauanko kestää ennen kuin Banjo tekee tuon ihan omin päin. Nyt komensin, että nosta tätä tai tuota kirjainta, vaikken onnistunutkaan päättämään Banjon puolesta, minne ne nostettiin. Kuva on toisesta kerrasta, kun tein saman harjoituksen tänään. Aika paljon se on yhteispeliä vielä, ihan niin kuin kirjoittamaan opettelevilla ihmislapsillakin. Lopullisessa suorituksessa pitää koiran itse valita kirjaimet, nostaa ne kirjainjoukon reunalle ja järjestää sanaksi. Saa nähdä, kauanko kestää, mutta nyt näyttää onnistuminen aika todennäköiseltä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Lauantai 16. lokaqkuuta 2010

Pidettiin taas palaveria. Koirankoulutusvideoita katsellessa olen oppinut, että hyvä kouluttaja TOKOssa on itse äkseeraavan sotilaan tyylinen, jolloin koirakin marssii asennossa ja tekee temput täsmällisen näköisesti, sosiaalinen kuin on. Oma koulutustyylini on ohjailevainen: nyt tehtäisiin tätä ja nyt tuota. Vaikutelmani sirkustyylistä on, että tehdään tosissaan näyttämisenhaluisesti esiinnytään. Näistä eniten pidän tosissaan tekemisen meiningistä, äkseeraustyyli auttaa täsmällisyydessä, mutta kaiken perustana tuntuu olevan oma tyylini, kontaktini koiriini. Haluaisin kovasti treenata kahta koiraa kerrallaan ja moni-ilmeisesti. Kaipa minun tyylini sopii opettamiseen ja nuo kaksi muuta jo osattujen temppujen tekemiseen.

Nyt on taas ollut taukoa ja tuntuu siltä, että välillä pitäisi koirille opettaa jotain muuta: ehkä TOKOa, temppuja ja vaahtomuovikuutioiden noutamista. Samoin voisi kokeilla ohjailtavuutta vapaassa liikkeessä pihalla paimenkoirien tapaan, kun koira juoksee kukkamaan ympäri tms.

Pihalta pakeni kissa, ei päästy treenaamaan, kun villi leikki korvaantui vahtimisella ja vakavamielisyydellä.

Kun Vala on taitavampi, saa Banjo osallistua ja tehdä perässä. Mutta kun Banjo on taitavampi, ei se anna Valan osallistua lainkaan. Puhuin Banjolle asiasta, täytyy huolehtia se parantamaan tapansa, pitää puhuttelu sille ensi kerran kun se omii koulutuksen kokonaan itselleen, vaikka piti treenata kahta koiraa.

Otin Valalle erillisharjoituksen puisilla kuutioilla ja se suostui tassullaan raapaisemaan V-kuutiota, sittenA:ta, L:ää ja taas toista A:ta, eli ensimmäistä kertaa kirjoitti nimensä, tosin minun ojentamin kuutioin, mutta iso edistysaskel silti! Ilmeisesti on tärkeää estää Banjoa painostamasta Valaa, jos haluaa Valan näyttävän hyvät oppivaiset puolensa…

Vala nappasi vaahtomuovisen V:n suuhunsa, mitä se ei ole aikoihin sisällä tehnyt: näkyy tosiaan olevan Banjon asenteesta sen treenimahdollisuudet kiinni.

Otin Banjon kanssa puupalikkaharjoituksen. 11 muun palikan joukosta se löysi nimensä kirjaimet, kun vähän sinne päin ohjasin kädelläni. Se otti ne suuhunsa järjestyksessä ja pudotti korkealta maahan. Enää tarvitsisi nostaa ne tekstiksi!

Kysyin, pääsisikö Banjo kirkkoon, kun se on luku-, ajattelu- ja hiukan kirjoitustaitoinenkin. Vala haluaisi myös kirkkoon, sanoo rukoilevansa enemmän kuin Banjo, mainitsi jotakin ortodoksisuudesta ja Valamon luostarista.

Perjantai 15. lokakuuta 2010

Ensilumi, ihan märkää, villakoiran tassut täynnä lumipalloja.

Taitaapa olla niin, että koko ajan yritän beesata joidenkin muiden tekemisillä ja taidoilla, oli se sitten koirankoulutus, videot taitavista tai sirkus. Ja siksi sitten menee ihan lukkoon niin omistaja kuin koirakin, kun tyyli on jostakin muualta. Tarttis kai vain uskoa itseensä ja koulutta ihan omia teitään, vertailematta ja tavoittelematta jonkin tietyn paikan pärjäämistä. Kaipa video kirjoitustaitoisesta koirasta on tarpeeksi ja muu sen yli sitten ehkä plussaa muttei niin tarpeen. On kuin poimisin muilta mielikuvan tavoitteesta, kun tosiasia kumminkin on, että itse parhaiten tiedän, mitä koirani osaavat ja mihin niiden oppimiskyky yltää – paitsi että Banjo ja Vala ehkä tietävät vielä paremmin.

Tänäänkään ei ole treenattu yhtään. Koirat kastuivat aamulla märässä lumessa ja ovat koisineet sen vuoksi isoimman osan ajasta.

Mitä koiran siis pitäisi osata? Kommunikoida niin, että pölkkypää ihminen ymmärtää sen olevan kunnioitettavan älykäs, arvostettava olento. Jonkinlainen merkkikieli, esim. kirjoitustaito, on siis tarpeen. Ajattelussa pitäisi opetella ihmisten laatimien perustehtävien ratkomista, kuten ettei valitse väärin vaikka omistaja pyytää vaan että esittää oikeaan osuvan mielipiteen ja saa siitä arvostusta ja asemaa – sillä tavoin kuin ihmisetkin saavat. Koiran nousu yhdeksi vaikuttajista, päätöksentekijöistä myös ihmisten ajattelun piirin asioissa, on siis tavoitteena.

Sanoin koirille, että treenattaisiin omalla tavalla, minun ja koirien omalla, itse mielekkäiksi koettuihin tavoitteisiin päin – kokeillanko? ”Ikuisesti.”, vastasi Vala.