keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Keskiviikkona 13. lokakuuta 2010

Otettiin molempien koirien kanssa videolta opittu paikallaankääntymisharjoitus, jos siitä vaikka jonkun tempun kehittelisi, mutta ei oikein jaksa innostaa, kun on aivan toinen, kontaktiton naksutintyylinen koulutustapa, jossa mekaaniset liikkeet ovat kaikki kaikeaas eikä kommunikaatio niinkään. Sain koirat kääntymään etutassut lähes paikoillaan, mutta tuntui kuin tempun muodostuminen käskystä tehtäväksi tällä tavoin makupalapalkalla tuon taitavan videon mukaan tehden olisi vaatinut kontaktin katkomista. Tarttee varmaan noudattaa pikemminkin omaa kontaktiin luottavaa koulutustapaani, jos tätä vielä toiste omien koirieni kanssa teen, jottei muu koulutus kadota kontaktia niin ikään myös.

Kontaktin avulla treenaaminen menee niin, että on itse herkkä kontaktin muutoksille, esimerkiksi, että etääntyykö koira sinusta vai pysyy suurin piirtein ennallaan vai läheneekö muuttuen sosiaalisuudeltaan läheisemmäksi. Sitten vain ollaan kamut koiran kanssa ja kommunikoidaan sille tyyliin ”Tehtäisiinkä tuota?”, mitä siltä haluaa seuraavana askeleena. Ollaan sille superhyvä kaveri, palkitaan, pidetään hauskaa ja annetaan koiran olla vapaasti, kunhan joskus tulee makupalan nappaamaan, mikä luo ja ylläpitää kontaktin siltä varalta, että sitä joskus vielä tarvitaan.

Kokeilin samaa kääntymisharjoitusta omalla tavallani ja sain heti paremman otteen koulutukseen, aloin myös ymmärtää, missä tavallinen TOKO koulutukseni menee pieleen ja miten se korjata eli minun on vain tehtävä kaikki omalla tavallani!

Käytiin pitkällä lenkillä ja otin ensi kertaa B-, V- ja A-palikan mukaan, puisia kun ne eivät mene ulkona niin helposti huonoiksi, ja kokeilin Bnajon kanssa palikoiden noukkimista parkkipaikan reunalla nurmella ja sitten pitkin matkaa siellä täällä, kun kävelimme, jotta se saisi harjoitusta ulkona tekemisessä, ennen kaikkea keskittymisessä. Valan kanssa kokeilin pari kertaa palikasta kiinnostumista. Ihan hyvin meni, mutta avustin enemmän kuin sisällä ja valmiiseen suoritukseen on vielä matkaa!

Eilen tuli mietittyä koulutusta taaksepäin: kaksi kuukautta sitten aloittaessani kaikki oli vai haaveen asteella, paitsi koirieni lukutaito toki, mutta nyt alkaa jo olla jotain koossa, mutta vielä on kaikki aika alkutekijöissään.

Pariin otteeseen viime päivinä, kun on ollut pidemmän aikaa niin, etten ole koskenut puisiin kirjainpalikoihin, olen niiden luokse kulkiessani löytänyt lyhyen tekstin, jota en ole muistanut kirjoittaneeni. Joskus aiemmin luki ”on nuha” (mietin, olenko allerginen undulaateille) ja tänään luki ”ei” juuri sanomalehden jutun päällä, jossa sanottiin otsikossa jotain sellaista kuin ”Pakosta puhuminen vain masentaa” (Hesarin mielipidekirjoitus). En sitten tiedä, mutta ehkä koirani tähänastisen taitonsa perusteella olisivat osanneet tuon verran? Ihme? Vai huonomuistisuutta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti