lauantai 26. helmikuuta 2011

Lauantai 26.2.2011

Harjoiteltiin taas hyppyä selän yli. Nyt molemmat koirat jo onnistuivat hyppäämään keskellä lattiaa seisovan koiran yli, mutta etukäteisvalmisteluna tarvitaan vielä hyypyä pallille. http://www.youtube.com/watch?v=E--6RgwgYKc Hypyt ovat kivannäköisiä leiskautuksia.
Kiva kun hypyt näyttävät onnistuvan. Vielä hion niitä vähäsen, mutta lopullisen tempun harjoittelen sitten pihalla valmiiksi, kun on tilaa enemmän eikä alusta ole liukas.
Seuraavaksi olisi hyvä treenata huonoimmin osattuja temppuja kunnollisiksi erityisen keskittyneen harjoittelun ja tsemppaamisen avulla, pianonsoittoa ja esiintymistaitoja etenkin. Muutoin totuttaa monenlaisiin erilaisiin temppuihin samassa ryppäässä ja treenata niistä kutakin paremmaksi. Ideana olisi kai ottaa lyhyitä parin kolmen tempun sarjoja sekä muita yksittäisiä treenejä niin ettei välissä ole kuin vartista puoleentoista tuntia, jotta saa liikkuvuutta huomioon, urautumia pois ja jonkiunlaista monialaisuutta, josta on myöhemmin hyötyä. Tsempin pitää kyetä siirtymään tempusta erilaiseen ilman että oppimiskyky katoaa. Välillä miettimistaukoja, joilla koirat oppivat, tauko siis treeniryppään jälkeen. Mutta pääosin olisi kuitenkin tarkoitus treenata vähän tätä ja vähän tuota ja tsempata sitten joitakin temppuja tosissaan. Mutta palloa en laskenut tähän mukaan, kun se on niin vaikea, etten tiedä, mitä koirat siltä oppivat, vaikka se toisaalta vaikuttaakin positiivisesti muuhun treeniin, koska se vaatii niin suurta reaktiivisuutta, että automaattisesti parantaa muuta treeniä.
Kokeiltiin palloa vielä. Vaapukka on jo oppinut olemaan reaktiivinen ja pitämään tasapainoa http://www.youtube.com/watch?v=JVW-wmOeyFM mutta Banjolla on jäykistetyt tassut eikä se näytä oppivan.

perjantai 25. helmikuuta 2011

torstai 24. helmikuuta 2011

Torstai 24.2.2011

Tarkemmin ajatellen voi olla kovin olennaista se, että koirani oppivat lukemaan ja kirjoittamaan – mieluiten esiintymäänkin niin hyvin, että niitä voi kuvata TV:hen. Koska jos ihminen miettii, millaisia ihmiset ovat suhteessa eläimiin ja onko ihminen eläin ja missä määrin eläin, niin hän tulee väistämättä ajatelleeksi: ”Mutta kun eläimet eivät osaa mitään! Eivät siis mitään ihmismäisiä taitoja. Niinpä ihminen on jotakin erilaista kuin eläin. Niinpä on mietittävä toisenlaista ei-eläinmäistä elämäntapaa ja elämänsisältöä, elämän piiriä. Millaisiakohan ne olisivat?” Jos taas sama ihminen tuossa aprikoidessaan tietäisi koirien oppivan lukemaan, kirjoittamaan ja soittamaan pianoa yms., niin hän tulisi automaattisesti ajatelleeksi: ”Ei ihminen ole sen kummempi kuin eläin! Vähän niin kuin eläin olen minäkin. Elänpä siis vähän eläinten tapaan, kun se niin mukaVALTA VAIKUTTAA!” Ihan eri tulos siis, jos koirani olisivat tunnettuja niin, että ihmiset olisivat joskus omin silmin nähneet filmiltä koiran kirjoittavan ja joskus eläinten älystä puheen ollen mainittavan, että koirat kyllä oppivat tällaisiakin. Aikamoinen juttu siis! Mutta se vaatii kyllä kuuluisuutta, mikä taas vaatii esiintymistaitoja ja dokumentointia. Pitkä matka siis vielä, mutta tosi iso vaikutus hyvään päin maailmassa olisi, jos ihmiset luokittelisivat itsensä eläimiksi eivätkä eläimistä erilAISIKSI! No, tästä syystä tähän koirankoulutuspuuhaan motivoidunkin. Ja TOKI ON KIVA NÖHDÖ ONNISTUVANSAKIN!

Pitäisi siis osoittaa, mitä koirat osaavat ihmismäisiä taitoja:
• lukea
• kirjoittaa
• laskea
• lukea karttaa
• ajatella
• soittaa
Lisäksi pitäisi olla hauskaa, viestiksi tulla ”Kohtele koiria hyvin!” ja ”Annan koiran olla koira!” Jälkimmäinen vaatisi koiramaista hulivilitouhua, kuten vaikka renkaanläpihyppyjä, kahdella tassulla tanssimista, ym. ym.
Laskeminen varmaan menisi haukkumalla. Mutta miten osoitettaisiin lukutaito – kirjoitetuin käskyin kai? Entä ajattelutaito? Kirjoittaminen, soittaminen ja kartanluku paikanmerkkisirkustemppuineen ovat jo temppuja sinällään. Ajattelutaidon näyttäminen on hankalin.

Ajattelin tehdä TOKOtemppuja lukemiswn näyttämistä varten. Kehotin Vaapukkaa pyörähtämään paikoillaan. Se lisäsi ohjelmaan kerjäämisen. Sitten kokeiltiin molempien koirien kanssa pyörähdystä kahdella tassulla. Sitten jotakin epämääräiseksi jäänyttä. Sitten hoksasin, että sirkuspalli on juuri vähän makaavaa koiraa korkeampi. Laitoin Vaapukan sen viereen maahan kuono makupalassa ja hypytin Banjoa pallille ja takaisin sen yli. Vähää myöhemmin Valan kanssa sama juttu. Hulivilimeininkiä tarvitaan vielä lisää – myös kirjoittamiseen! Kenties muuhunkin… Mutta joka tapauksessa tuosta voisi saada tempun että koira hyppää toisen yli ja se olisi varmaan kivan näköinen, kun koirilla on niin kivat välit. (Makupaloja kului epähuomiossa paljon. Olisi pitänyt paloitella pienemmiksi, mutten ajatellut antavani makupaloja yhdellä’ kädellä. Lisäksi olin unohtanut, miten paljon makupaloja tavallinen tokotreeni vie. Kartanluku esimerkiksi vie puolikkaan lihapullan muutama harjoituskerta yhteensä ja soittamisessa selvitään puolella juustosiivulla keskipitkästä treenistä. Kirjoittamiseen kuluu eniten, mutta ne syö Banjo, joka on liian laiha.)

Tavallisin juttu, joka saamissani koirankoulutusvaikutteissa mättää, on asenne, että ”Tee sinä koira tämä!”: omistaja seisoo tumput suorina ja olettaa koiran toimivan kuin kone, eikä se tietenkään toimi, jollei sitä huijaa tai lahjo suuresti. Minun koulutustapani rakentaa suoritusta, pyrin omalla vaikutuksellani tekemään suorituksesta koiralle helpomman enkä komenna vaan sanon, että ”Haluaisitko Sinä tehdä täm’n?`”. Eli jos haluan riehakkaan mutta tarkan tyylin, pidän omat silmäni tyarkkaavaisina ja olen sen puoilesta sosiaalinen koirieni kanssa ja toisaalta otan sen asenteen, että ”Antaa mennä vain!”, jätän käskyt käskemnättä ja kehun riehumisesta, vaatien kumminkin esimerkilläni pitämään silmäöt tarkkoina niille asioille, joita tuossa tempussa piti huomata. Jos taas menee liian riehakkaaksi ja haluaisin rauhoittaa tyyliä tehden keskittyneemmän latautuneen suorituksen, en taaskaan komenna, vaan otan itselleni lepotauon ja fyysisellä esimerkill’äni koirieni kanssa sosiaalisena ollen rauhoitan koko poppoon. Sittemn näytän kiinnostuneelta itse tekemisestä: ”Näin keskittyen siitä saisi hyvän, aikamoisen hienon itse asiassa, haluaisitteko kokeilla?” Itse suoritus on keskivaikea ja lyhyt, palkka ok suorituksen vaativuuteen nähden, kehut ja aito arvostus päälle ja HETI vapaaksi (omalla liikkeelläni että ”lähdepäs nyt siitä juoksentelemaan”), jottei tilANNE JÄÄ RANKAKSI ÄKSEERAUKSEKSI VAAN ON KEVEÄ SUORITUS, JOSTA SAA KUNNIAA JA ASEMAA.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Keskiviikkona 23.2.2011

Minulla on ollut päänsärkyä ja niinpä on jäänyt pari päivää treenaamatta. Eilen tai toissapäivänä videoin, kun Vaapukka soitti. http://www.youtube.com/khtervola#p/a/u/0/juR9gV56Gbw Sillä on kappaleen yleinen hahmo jo. Banjo vielä raapii koskettimia, mutta siinä raapimisen seassa onnistui tänään juuri äsken soittamaan, että ”Paljon onnea vaan!” kertaalleen, mutta tähänastinen ennätys! Jipii.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että tuo pätkä oli vain muutama mustaa kosketinta. Vielä on opeteltava valkeiden soittaminen ja saatava sähellystä vähemmäksi. Saa nähdä, kumpi hauva oppii ensin soittamaan oikean kappaleen katkelman… Mutta Banjo oli tänään tosiaan keskittynyt soiton opetteluun, kun äsken kokeillessani sana ”naula” ei onnistunut vaan tyyli oli jotenkin pianonsoiton oloista, vaikka oli se osin sitäkin, että sana oli ihan uusi ja Banjo yritti jatkuvasti kirjoittaa ”nuala”. Vala korjasi sille tassullaan kuutioita ohimennen pyöräyttämällä loppujen lopuksi, että NA ihan kuin Valassakin alku, mutta Banjo luovutti kesken.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntaina 20. helmikuuta

Eilinen oli taukoa, kun Banjo on vaisu yli -20C asteen pakkasten vuoksi. Kylmä ottaa sille koville.
Tänäänkään ei ole vielä treenattu mitään, mutta olen mielessäni yrittänyt orientoitua oikein. Jotenkin kumminkin menee pieleen jo alkajaisiksi, kun mielessäni tuumin, että nyt on ”esitys” ja nythän koirat teette tämän kunnolla, jooko? Enkä sitten auta mitään. Jää koko suorituksen pohja pois, kun en ole neuvomassa, että katse näin, moodi noin, tavoitteenamme ovat nämä, hauskaa yrittää parhaansa jne. Miten ihmeessä ajatus esiintymisestä tuhoaa tavallisen treenimeiningin? Ei tämä ole TOKOkoe, jossa ei saa auttaa mitään, vaan jonkinlainen yhteisyritys, jossa koira kyllä näyttää taitonsa, mutta jossa yhteispelilläkin on väliä.
Jos olemme tsemppiorientoituneita, niin ehkä pallokin olisi kiva mukana!
Tänään olisi tarkoitus saada valmiiksi kuutiot ”sirkus”-sanaan, mutta koirille puhuin, että kirjoitettaisiin tänään ”laiva” – ehkä kirjoitetaan molemmat. Vauhtia ja epäröimättömyyttä tarvitaan kirjoittamiseen vielä paljon lisää. Sitä paitsi nyt kun vaapukka on osallistunut, koko touhu on ollut autettua niin kuin aloittelijalle sopii eikä oikeaa kirjoittamista.

Otettiin pallo takaisin mukaan treeniin ja tunnelma oli heti taas kohdallaan. Molemmat koirat alkavat jo pyörittää palloa allaan ja tassujen liikkeet ovat muuttuneet ketterämmiksi ja viisaammiksi. Otettiin heti perään Valan kanssa soittamista juustopalkalla, kehotin sitä soittamaan harkiten ja se alkoikin jo tapailla kappaleita. Sitten kirjoitettiin SIRKUS tai oikeastaan Banjo kirjoitti ja lopputulos oli sille tyypilliseen tapaan yllättävästi päin mutta ihan näyttävä. Neuvoin koiria poseeraamaan niin etteivät estä yleisöä näkemästä sanaa. Sitten vielä Banjon kanssa pianonsoittoa, sekin jo jotakin tapailee mutta kovin kömpelösti vielä.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Perjantaina 18. helmikuuta 2011

Yhteistyöllä kirjoitettiin KALA kierittämällä kuutioita. Vaapukka edistyi paljon, enää ei ollut niin hidasta ja vaisua.
Esiintymistaidoista ollaan kyllä vielä 15 miljoonan kilometrin päässä! Joka kerta kun yritän jonkinlaista esityksen harjoittelemista, se menee ihan mönkään jo heti alusta. Koirat ovat kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan tottelevaisuudesta, yhteistyöstä, puhdista, lukutaidosta, kartoista, lelujen kanniskelusta yms. normaalista, eivät edes temppujen tekemisestä makupalan toivossa. Jokin perustekemisentapa menee siis pieleen, kun ajattelen esiintymistä, tulee vääränlainen tsemppi, joka katkoo yhteistyön minun ja koirien välillä ja roolittaa koirat aloittelijoiksi. Ehkä se on jotakin sellaista kuin että minä seison tässä tumput suorina ja katson kun koirat näyttävät taitonsa, eivätkä ne näytä vaan nekin vain oleskelevat. Pitäisi sen sijaan miettiä jotain sellaista kuin ”Kohta mennään tekemään Se. Koirat, oletteko valmiina? Muistatteko varmasti miten Se menee? Osaatteko varmasti? Koettakaa nyt ihmeessä tsempata!”

torstai 17. helmikuuta 2011

Torstai 17.2.2011

Koirat näyttävät vaisuilta yksinään, mutta mukavilta yhdessä. Kai se merkitsee, että on suosittava kahden koiran temppuja ja että yhden koiran show on mahdoton.

Temppujen treenaaminen esityskuntoon onkin uskomaton urakka vielä. Toistettavuutta puuttuu ja tsemppitottumukset ovat vielä toi8senlaiset. Pallolla tasapainoileminen näyttää liian vaikealta oppia. Voi sitä vähän vielä treenata, jotta näkee, onnistruisiko sittenkin, ja kiva sirkustemppuhan se olisi, mutta kun kumpikaan koira ei ole urheilullinen luonne vaan kaikki on minun taitojeni varassa, niin ei se niin lupaavalta vaikuta, vaikka koirat ovatkin oppineet paljon. Mieluummin treenaisin edes pari muuta temppua esityskuntoon ja kokeilisin, onnistuuko pianonsoitto. Soittaminen vaikuttaa tsemppkysymykseltä: täytyy keskittyä etukäteen ja kehottaa koiria mielikuvaharjoitteluun. Molemmat jo tapailevat kappaleita, mutta osan ajasta ollaan lähes Ö-luokkaa, kun monta säveltä soi yhtä aikaa tassun alla ja koirien tassut raapivat soitinta. Kirjoittaminenkin pitäisi saada varmaksi. Nykyisin treeni kaatuu ihan hassuihin juttuihin, kuten haluttomuuteen nostaa kuutioita suulla tassuilla kieritt’ämisen sijaan, yhteistyöhaluun toisen taitamattomamman ja siksi aremman koiran kanssa, ynnä muihin ihan tavallista koirankoulutusta vaativiin seikkoihin, kai olen vain tavalliset jutut osin laiminlyönyt? Nyt olisi priorisoitava: kirjoittaa edes yksi sana, osata lukea monenlaista karttaa, oppia esiintymään, totella selkeästi ja varmasti kirjoitettuja käskyjä, istua nöpöttää pallilla tarpeen vaatiessa, hypätä renkaan läpi ja kokeilla opetella soittamaan. Pallo saa jäädä, vaikka niin kiehtova onkin meditatiivisuudessaan.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Tiistai 15. helmikuuta 2011

Tein lisää sirkuskirjaimia: Kaksi S:ää ja yhden A:n. Nyt on kirjaimiin käytetty väri lopussa. O pitäisi vielä tehdä ”koira”-sanaa varten.

Koirat ovat tänään ja eilen olleet vaisuja, johtuuko kovasta pakkasesta vai mistä. Yritin riehaannuttaa koiria sisällä ja malttamattomana otin kuutiot mukaan. Sain Valan pyörittämään tassulla kuutioita niin että syntyi teksti VALA, osin saatuman kauppaa, mutta ainakin viimeisen A:n Vala näytti laittavan ajatuksella, sillä kun pyysin sitä kierittämään vihreää A-kuutiota tassullaan, se kiersi tekstin puolelle kuutiota ja pyöritti sitä tekstiin päin.
Ajattelin treenata koirien kanssa joka päivä samoja temppuja, siis muun treenin lisäksi, ikään kuin esitystä harjoitellaksemme, koska muuten toistettavuuden puute jää ongelmaksi. Banjon piti kirjoittaa BANJO, mutta siitä tulikin kahden koiran urakka, kovin vaisua touhua, kun Banjo odottaa Valan osallistuvan ja Vala arastelee tottumattomuuttaan. Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa KOIRA ja SIRKUS.
Lisäksi on Valan karttatemppu, jossa se eilen ei näyttänyt ”osaavan” istua ja haukkua yhtä aikaa, joten tänään treenattiin sitten sitä. Lisäksi Vala haluaa laskea ja sille on myös kirjoitettuja käskyjä, ihan tavallisia ISTU – MAAHAN – ANNA TASSUA.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntaina 13. helmikuuta 2011

Banjo poseeraa mallia objektiivisen ajattelun taidosta:

Vaapukka poseeraa mallia viisaudesta:

Koirat poseeraavat yhteistyömallia:

lauantai 12. helmikuuta 2011

Lauantaina 12. helmikuuta 2011

1980-luvun lopussa, kun olin ja vähän aikaa harrastanut koirankoulutusta ja aloin vetää Villakoirakerhon tapakasvatuksia silloin tällöin, tuntui, että kovin monelle tapakasvatuksissa kävijälle piti selittää samat perusasiat koiran opettamisesta. Niinpä mietin, että jos ne saisi koottua A4-paperille tai kahdelle, joita sitten jakaisi treeneissä, niin pääsisi vähemmällä vaivalla, ihmiset muistaisivat paremmin ja perheenjäsenetkin voisivat oppia samalla vaivalla. Muut kokeneemmat Villakoirakerhon tottelevaisuusharrastajat lähtivät innolla mukaan laatimaan tuota tapakasvatusopasta ja niinpä heidän neuvoessaan ja minun kirjoittaessani syntyi 40- sivuinen vihkonen Iloa villakoirasta – Opettamisen alkeita, jota Villakoirakerho myy omakustannushintaan ilmeisesti vieläkin. Kun sitten myöhemmin kävin vetämässä treenejä, en osannut enää neuvoa mitään: kaikki olivat täysinoppineita, kun olivat vihkosemme lukaisseet. Kontaktikoulutus vain jäi pois vihkosesta kun en siitä mitään silloin ymmärtänyt. Nyt 20 vuotta myöhemmin vasta alkaa homma olla hanskassa ja minulla on jokin käsitys siitä, mitä kontaktikoulutuksella tarkoitetaan. Äsken kirjoitin lyhyen pätkän aiheesta, mutta jotenkin vain katkesi kesken, tässä se kumminkin on:
” Suhde koiraan ja opettamisen taito
Kirj. Hannele Tervola
Koira on eläin ja sellaisena hyvin monimutkainen, täysin ihmissuhteen kaltainen monivivahteisuudessaan on suhteemme koiraamme. Mutta jos ajattelemme, että koira on jotakin ”vain”, kuin esine, kuin typerys, niin kadotamme tuon muuten mahdollisen antoisan ihmissuhteen koiraamme ja syntyy ihan samanlainen hedelmätön kränä kuin haukkuessamme jotakin tuttua ihmistä, joka silloin ei voi muuta kuin kääntää nurjan puolensa meihin päin ja niinpä emme voi todellakaan kutsua yhteistyötämme älykkääksi. Siinä missä ihminen on kouluja käynyt, on koira elämäntavoiltaan luonnollisempi ja niinpä koira ei jää monimutkaisuudessaan ihmisille toiseksi vaikka palikka-aivoinen ihminen voisi niin luulla. Koiran koko sielunelämän tapaa, kun herkistyy sen elekielen tunnelmille, ne ovat koiran ja ihmisen välinen todellinen kieli, joka on ihmisenkin luonnollisin kieli, jonka käyttäminen ennakkoluulottomasti avaa kokemuspiirimme antoisaksi ja taitojen kasvulle otolliseksi. Eläimistä mallia ottaessamme, esim. tyylikysymyksissä, tavoitamme omaa luontoamme ja sen myötä tyytyväisempää ja taitavampaa elämää.”

Sain ”koira”-sanaan tarvittavat kirjainkuutiot valmiiksi. Banjo tuumi, että se kirjoittaisi sanan noin vain, mutta kun se sitten itse suunnitteli kaiken, niin se oli ihan liian vaisulla tuulella eikä koskenutkaan kuutioihin. Myöhemmin treenasin molempien kanssa reippautta ja etenkin Vala reipastui kovin, ottipa pari kuutiota suuhunsakin. Myön Banjo kannis´keli kehotuksestani kuutioita, kun oikein innostin. Heittelin kuutioita sinne tänne lattialla milloin mitenkin, kunnes sitten muodostui melkein sana ”koira”. I oli A:ta vasten, ei tarvinnut Valan kehoittaessani kuin tassulla raapaista, niin se vieri paikoilleen ja KOIRA Banjon tyypilliseen tyyliin oli valmis ja kehuin paljon ja annoin sille juustoa palkaksi. Näyttäisi siltä, että kun Vaapukka kerran suostuu tarttumaan vaahtomuovikuutioihin, niin se kyllä oppi kirjoittamaankin ja vielä ihan hyvin.

Banjolla on koko päivän ollut morkkis kun se aamupäivällä omin neuvoin yrittäessään epäonnistui surkeasti. Niinpä kehotin sitä kääntämään masennuksensa motivoituneeksi yrittämiseksi ja kokeilemaan uudelleen. Banjo vaikutti edelleen masentuneelta mutta sitten Vaapukka tuli mukaan: Banjon otettua K:n Vala otti O:n tassullaan, sitten Banjo I:n ja niin edes päin. Yhteistyöllä syntyi KOIRA-sana. Minä toimin valmentajana, innostajana, mutta koirat siirsivät palikat itse ja Vaapukka näytti päättäneen palikkajaon mielessään. KOIRA-sanan kirjoitussuunta oli oikein juuri niin kuin pyysin kameraan eli yleisöön päin (paitsi K-kirjain). Hienoa! Olisi kiva temppu kun yhdessä yhteistyöllä kirjottaisivat… Vaikka vielä tuli kyllä neuvottua aika paljon.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Perjantai 11.2.2011

Keksin että kirjainkuutiot voi kantaa esitykseen läpinäkyvässä muovisäkissä, niin ne ovat ihan kivan näköiset.

Mutta kangaskirjaimet irtoilevat enkä tiedä miten ne saisi pysymään kiinni. Siksi tänään maalasin peittävällä kangasvärillä (”peittopasta”, myrkytön) kirjaimia uusiin kuutioihin. Peittopastaa kuluu valtavat määrät enkä välttämättä saa ”sirkus”-sanaa valmiiksi ennen värin loppumista. Puuha on onneksi nopeampaa kuin kangaskirjaimisten kirjainkuutioiden teko ja ainakin ainoa aiemmin kangasvärillä tehty kirjainkuutio on edelleen mallikelpoisessa kunnossa.

Jos Banjo kirjoittaisi ensin ”sirkus” yhdelle riville ja sitten tehtäisiin jotain muuta ja ”sirkus”-teksti saisi olla näkyvillä sen aikaa, jotta kaikki yleisössä näkevät, ettei siinä ole kirjoitusvirheitä. Jonkin ajan kuluttua voisin laskea Banjon uudelleen sanan kimppuun ja silloin se saisi kirjoittaa omaa sirkusmaista kuviokirjoitustaan, josta se näyttää kovin pitävän. Näin näkyisivät sen taidot paremmin. Pelkkä tavallinen teksti olisi sen mielestä kai hiukan tylsä, mutta onhan sillä näyttämisenhalua kyllä.

torstai 10. helmikuuta 2011

Torstai 10.2.2011

Oli huono treenipäivä, joten otin kynän ja paperia ja piirsin Banjon kuvan.

Kirjainkuutioita maalatessa olen oppinut kirjainten piirrosjäljellä viestimään koirilleni oikeaa treenitapaa. Nyt koetin samaa tuohon yllä olevaan koirankuvaan. Ideana on, että’ jos sinulla on koira, jonka hoksaavaisuutta haluaisit lisätä, niin prinyttaisit kuvan ja asettaisit sen koiran näkyville. Parin tunnin päästä tai myöhemminkin voisit sitten kokeilla, oppiiko koirasi siten älykkäämmäksi.
Omat koirani ovat kovin fiksuja. Joka treeni on onnistuminen. Mutta poikkeuksena ovat huonot päivät. Ne aiheutuvat tyypillisesti sosiaalisista vaikutteista toisella tavalla treenaavilta koiraharrastajilta tai – ammattilaisilta. Niin tänäänkin: eilen katsoin sirkuskoiravideoita. Mutta jos kokeilisit tuon kuvan kanssa omalla koirallasi (piirrosjälki juuri tärkeä, muuten en osaa nii8n piirtää.) niin ehkä saisitte otteen jatkuvasta onnistumisesta? !
Kirjainkuutioiden kirjainten muodon, tyylin ja piirrostavan huolella tekemisestä on ollut uskomattomasti hyötyä. Olen niihin yrittänyt ”koirien kielellä” kirjata treenin perusasioita, pääpiirteitä ja jonkinlaisia haaveita ja tulevaisuudensuunnitelmia. Yleensä on käynyt niin, että olen ajatellut, että koirien olisi hyvä oppia jokin tietty treenitapa, jota ne eivät viel’ä osaa. Niinpä olen pyrlkinyt sen kuvaamaan kuutioiden kirjaimissa. Sitten olen jättänyt kirjaimet koirien näkyville ja vain elellyt eteenpäin. Ehkäpä parin tunnin kuluttua kirjainten valmistumisesta koirat ovat sitten osoittaneet ymmärtävänsä läksyn ja ovat laittaneet sen korvan taakse ja osanneet siitä eteenpäin aina.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Maanantai 7. helmikuuta 2011

Olohuoneen lattialta löytyi eilen ja tänään kaksi uutta muotoilua BANJO-tekstille, kauniita tyyliteltyjä sirkusmaisia, eipä valittamista!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mitä tarkoittaa, että koira oppii lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan ihmismäisesti? Altistaako se koirat orjatyön vaaroille? Menevätkö koirat pilalle? Koiran elinikän on vain 10-15 vuotta. Siinä ajassa se ehtisi juuri koulun käydä mutta työikä jäisi lyhyeksi. Siksi orjatyö ei kuulosta luultavalta. Mutta opiskeleva koira voisi auttaa ihmisiä näkemään eläinten älykkyyden: on vain harjoituksesta kiinni, mitä oppii. Ei siis tarvitsisi karttaa eläinmäisykksiä ihmisten maailmassa selvitäkseen, vaan vain käydä koulu lisäksi. Sitä paitsi koiralla on tassut, se ei voi sormin näpytellä tietokonetta, niinpä siitä ei saisi tehokasta työntekijää, jollei ensin oepta tietokonetta lukemaan elekieltä, ja silloin tass oltaisiin hyvän matkaa eteenpäin tiellä eläinten täysiin oikeuksiin!

Vaapukalla alkaa jo olla perusidea Sakurasta, muutama oikea nuotti sieltä täältä, oikeat sävelkulut hahmotettuina ja paljon motivaatiota, joten on vain ajan ja harjoittelun määrästä kiinni, että oppii soittamaan Sakuran – sen katkelman, jota olemme harjoitelleet. Banjolla on henki ja rytmi oikein Pajon onnea vaan –kappaleesta, mutta tassut sohivat ihan miten sattuu: paljon on vielä treenattavaa, mutta lopputulos voi olla hienon kuuloinen, kuten Vaapukan Sakurakin.

Banjo kokosi ensi kertaa vaahtomuovikirjaimista sanan: nimensä BANJO, ohessa kuva. Vielä autan aika paljon ja olen ihan vieressä, mutta kiva juttu, kun ei olla oikeastaan vaahtomuovikirjaimilla harjoiteltukaan kuin pari hassua kertaa suuhun ottamista yms. pientä.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Perjantai 4. helmikuuta 2011

Vaapukka näytti oppineen lukemaan karttaa, joten videoin sen. http://www.youtube.com/khtervola#p/a/u/0/GQzMhFtvQZY
Banjo soitti onnistuneesti pianon valkoista kosketinta ihan reunasta kätevästi.

torstai 3. helmikuuta 2011

Torstai 3. helmikuuta 2011

Käytiin koirankoulutuksessa. Molemmat koirat tarvitsevat totuttamista häiriöihin kovin paljon vielä, mutta näyttävät kyllä tottuvan.
Tiistaina videoin, kun Banjo kirjoitti RAKAS. http://www.youtube.com/watch?v=Sfh12T6uQqA Nyt olisi tarkoitus totuttaa se esiintymään edes pienelle yleisölle koirankoulutuksissa, mutta ensin on vain käytävä tavallisissa treeneissä ja totuteltava…