torstai 20. joulukuuta 2012

Torstaina 20. joulukuuta 2012

Olen tässä jo pitkän aikaa, monta kuukautta ihmetellyt, miksi Banjo vikisee ja inisee kovin mennessään rappusia alas, kun menemme kävelylle. "Höhlä, höhlä,..." se yhteen aikaan inisi, aina vain sama juttu. Oven avaamista odottaessaan se yleensä sanoo jotakin, mutta epäselvästi tyyliin "Etkö sinä yhtään ymmärrä minua?" tai "Etkö sinä tosiaankaan avaa ovea?". Pentuna se oppi puhumaan inisten epäselvästi äänenpainoin, rytmityksin ja joten kuten ääntäen, oppi juuri asunnon ulko-ovella ulos lähdettäessä. Nyt on alakerrassa koiranpentu, ollut jo muutaman kuukauden. Tässä joku päivä kuulin sen inisten sanovan omistajalleen: "Mennään ulos.", mihin omistaja: "Ei mennä.". Banjo on näköjään ininällään opettanut naapurin koiranpennun puhumaan, selvemmin kuin itse puhuu. Harmi vain, että nuo luontevasti syntyvät keskustelut ovat noita koirien ja omistajien tavallisia aiheita eikä mitään mielenkiintoista uutta sielunelämää. (Tällä seudulla näkyy olevan kovin vaarallista asua, hankala on koirattomilla ja sen, mitä itsekseen kulkee, joutuu varomaan!)

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivänä torstaina 6.12.2012

Banjo katsoi telkku-uutisia, kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja julkistettiin. Sen jälkeen se on ollut jotenkin erikoisen näköinen, ei ollenkaan oma tavallinen itsensä. Yht'äkkiä tajuan, että se näyttää ihan Finlandia-palkinnon saaneelta ruotsinkieliseltä kirjailijalta. "Miten upeaa olisi kirjoittaa kirja.", se haaveilee. Se kirjoittaisi tussilla muutamia yksittäisiä sivuja ja minä omistaja tulkkaisin jotakin, niin syntyisi vihkonen: koiran kirjoittama kirja! Banjolla on usein hienoja mielenkiintoisia ajatuksia, olisi varmaan lukemisen arvoinen kirja!

perjantai 30. marraskuuta 2012

Perjantaina 30. marraskuuta 2012

Vala kirjoittaa koulumaiseen tyyliin. Se saa ihmiset ajattelemaan, että koirat tulevat lasten perässä. Niin ajatellen ei opi ihminen eikä koira. Banjo sen sijaan kirjoittaa loisteliaaseen tyylin. Se saa ihmiset ajattelemaan, miten hienoja eläimet ovat. Niin ajatellen oppivat ihmiset eläinten elämänviisaudesta. Ja koirat pystyvät silloin turvaamaan omaan elämänviisauteensa oppiakseen.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Keskiviikkona 28.11.2012

Radiossa joku koirankouluttaja korosti johtajuuden tärkeyttä niin kuin minullekin aikanaan opetettiin. Nyt vain osaan miettiä muutenkin. Mitäköhän ihminen tuumisi, jos kohtaisi tuollaisen tyrannimaisen kovan johtajan, joka kieltäisi häneltä omat edesottamukset? Vollottaisi. Eikö koirien luonteenomainen käytös ole juuri vollottavan ihmisen irrationaalisuutta? Kestämätön kohtelu tyhmentää ja tekee impulsiivisen.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Keskiviikkoba 24.10.2012

Koira miettii kaikenlaista ihmistapaan ja sillä on maailmankuva niin kuin ihmisilläkin. Koiran näkemyksiä voi ymmärtää sen elekielestä samalla tavalla kuin keskusteluissa ihmisjuttukumppaniensa näkökulmaa heidän olemuksestaan, tunneilmaisustaan jne. Jos tämä ei onnistu, jos koiran näkemystä ei tavoita, johtuu se siitä, että pitää koiraa tyhmempänä kuin mitä se oikeasti on. Koira ei ole tyhmempi kuin ihminen vaan vähintään yhtä älykäs kuin ihmiset. Jollet sittenkään hahmota koiran näkemyksiä, kuvittele, mitä jumalolento ajattelisi, jos se näyttäisi siltä kuin koira. Koira on kovin viisas!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sunnuntaina 21. lokakuuta 2012

(Oli kuvakin, mutta se ei suostu latautumaan ollenkaan.)
Ajattelin lukea lehteä lattialla yhdessä Banjon kanssa, mutta tuskin olin aloittanut lehden selaamisen, kun jo löysin jutun lapsille Savonlinnan kirjastossa pidetyistä sirkusesityksistä. Banjo omi lehden itselleen ja on haikeana lojunut tuon lehtijutun päällä koko aamun. Joskus kysyin tuosta kirjastosta, pääsisimmekö sinne esiintymään koirieni kanssa lapsille, mutta silloin ei ollut mitään sellaista tapahtumaa suunnitteilla. Tuo lasten päivä on jokavuotinen: josko muistaisimme ensi syksynä hyvissä ajoin kysyä, pääsisimmekö mukaan esiintymään?

perjantai 19. lokakuuta 2012

Perjantaina 19. lokakuuta 2012

Oikeassa sirkuksessa varmaankin täytyy tempun olla tietynlainen, näyttävä toki mutta myös yleisölle sopiva. Yleisö haluaa nähdä jotakin itsensä kaltaista mutta hienoa, jotakin mikä ei nolaa heitä vaan nostaa korkeuksiin. Niinpä pikkulapsille ei voi näyttää kirjoitustaitoisia koiria ja Sirkus Finlandian yleisöstä suuri osa on pikkulapsia. Hienon koiratempun voisi näyttää koiraharrastajille jossakin koiratapahtumassa tai sitten erillisenä näytöksenä, jota juuri koirista kiinnostuneet tulevat katsomaan, esim. jonkin tapahtuman ohjelmanumerona muiden joukossa. Eli niin hauskaa kuin sirkustreeni olikin, niin varmaan meidän täytyy sopeutua siihen, että haaveilemme koiratapahtumista korkeintaa, ja ehkä omasta videosta. Mutta nyt ei olla treenattu moneen kuukauteen mitään, kerran vain Vaapukka halusi opetella puhumista ja laulamista ja söi niitä harjoitellessa kaksi juustonsiivua. Alkeet sillä on hallussa mutta treenipuhti puuttuu molemmilta koirilta kokonaan, motivaatio on kadonnut jo melkein kokonaan pois.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Keskiviikkona 10.10.2012

Koira on kuin symppis kiltti hyväntahtoinen sosiaalinen ihminen, jolla on paljon eläinten elämänviisautta elämänsä keskiössä, ja joka oppii vikkelään myös ihmisten juttuja joskaan ne eivät ole sen elämän keskiössä niin kuin ovat sukupolvien ajan jo olleet ympäristönsä ihmisillä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Torstaina 20.9.2012

Koirien ilmapiiri yleensä eikä vain minun koirieni on kuin oikeaan osuvan näkemyksellusen kokemukseen perustuvan ajattelun, kuin vanhuksilla ikään. Voivatko ne kaikki olla niin fiksuja? :) Koulu ja työ urauttavat ihmisiä, ehkä koirat voivat olla fikaumpia. Ainakin suomunpystykorvat vaikuttavat älykkäiltä...

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Keskiviikkona 19. syyskuuta 2012

Kun mietin sirkustreenin aikaa, huomaan, että suhteeni koiriini oli silloin paljolti makupaloilla motivoinnin ja yksisuuntaisen puheen tyyppistä, kun nyt sirkustreenin, ajan ja kenties kehumisen myötä ollaan jatkuvasti elekielisen keskustelun kohdalla ja se on mielestäni uutuuttaan ja syvällisyyttään kiehtovampi kuin keskustelut ihmisten kanssa, jotka kumminkin kaikki kulkevat omia teitään. Ollaan nyt kai siinä, missä tokaisu "koira on ihmisen paras ystävä" oletta joka koiran aina olevan. Mutta keskusteleminen näyttäisi olevan taito, joka pohjautuu suureen arvostukseeni etenkin villejä eläimiä kohtaan, kun olen oppinut juttelemaan myös muiden eläinten kanssa, etenkin muiden koirien, pikkulintujen ja mm. hyönteisten.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Lauantaina 1.9.2012

Vaapukka on oppinut pitämään eläinsaduista. Pari päivää sitten se luki jo Ruman ankanpoikasen ja satukirjassa olleen katkelman Peukaloisen retkistä. Se lukee vikkelään ja ymmärtää satujen tunnelmat ja taphtumat hyvin. Sivuja voi kääntää niin tiuhaan, ettei yhden sadun lukeminen ole kummoinen rasite, taitaa lukea vikkelämpää kuin ihminen ja katselee kuvat myös. Sillä on eläinten elämänkokemusta korostava oma näkökulma satuihin.
Kuvassa Vaapukka lukee intiaanisatua "Miten preeriasusi loi ihmisen".

perjantai 10. elokuuta 2012

Perjantaina 10. elouuta 2012

Banjon mielestä projektini http://pikakoulu.blogspot.fi yrittää kutistaa koulu yhteen vuoteen on eläimille tärkeä, sillä koira ei voi reilun kymmenvuotisen elinikänsä vuoksi käydä ihmisten tavallista koulua vaan haluaisi käydä koulun yhdessä vuodessa. Silloin koirat mielellään kävisivät koulua, ainakin aika monet koirat.
ysyin Banjolta, mitä sen mielestä tuollaisessa pikakoulssa olisi tärkeää opettaa - siksi kysyin, un Banjon oma ihmismäinen ajattelukyky on varsin hyvä. Banjo tuumi, että filosofiaa olisi hyvä koulussa olla aika paljon, oska filosofia kehittää ajattelukykyä. Filosofiaan se tutustui hiukan jo pentuna, kun ajattelins ille nimeksi Sokrates, mutta Sokrates ei ollut fisun koiran nimi, kun Sokrates aina kysyi muilta, mikä on tyhmälle sopiva strategia. Kirjoista olen katsonut sen kanssa Esa Saarisen kirjaa Filosofia, joka on lukioiden käyttöön tarkoitettu. Mielestäni se on ainakin ihmisille kovin hyvä kirja. (KIrja on omakohtaisuuden arvostuksessaan hieno, mutta sortuu sanallistamisen virheeseen, joka tuhoaa ajatteluyvyn totaalisen tehokkaasti - hyvä lisä tieteellistyyppisen objektiivisuuden koulutukselle, muttei sovi ainoaksi oppaaksi ajattelun taidossa.) Yleensä Banjo ja Vaapukka lukevat lasten tietosanakirjaa ja joskus sanomalehden Itä-Savo eläinaiheisia juttuja, katsovat etenkin kuvat tarkkaan ja miettivät niistä kaikenlaista, kuten esim. vähän aikaa sitten aikuisten tietosanakirjan kuvasta, että Australian eläimet koala, kenguru, strutsi (vai emu?) jne. näkyvät uvan perusteella elävän sademetsän ja aavikon rajalla - uinka voisi alaa vallata aavikolta välivyöhykkeen asveja istuttaen ja ilmastoa niin osteuttaen? Sanoivat eläinten kuvissa näyttäneen siltä, että halusivat kysyä sitä, koska kasvillisuusvyöhykkeet johtuvat ihmisen toiminnasta.

torstai 2. elokuuta 2012

Torstaina 2. elokuuta 2012


Vaihdoin telkkukanavaa kokeeksi ja siellä tuli jotakin Kafkasta. Banjo vaikutti asianharrastuneelta: siinäpä filosofille jotakin, mistä oppia ammattialaa. Banjo kuunteli ohjelmaa kiinnostuneena ja vaikutti taas harkitsevan ´ehdotustani, että kirjoittaisi kirjan eli joukon lauseita, joista ottaisin kuvat ja lisäisin selitykset.
Mitäs Vaapukka sitten tekisi. Vaapukka ilmoitti haluavansa laulaa eli puhua niin hyvin, että osaa laulaakin. Mites puhetta sitten harjoiteltaisiin? Kehoitin elekielisesti Vaapukaa kuulostelemaan eri äännähdyksiä ja äännähdysten sävyjä, joita se onnistuu tuottamaan. Mitäs sitten harjoittelisit oppiaksesi tuottamaan puheen äänteitä? Mites olisi runo? Jokin oikein mehevä runo? Mikäs olisi sellainen? Itseäsi kiinnostava aihe. Vaapukka tuotti tämän:
"Pikku veikeä istui kannon nokassa ja itki. (Oi miten liikuttavaa, vaapukka totesi)
Mitä itket kultaseni?
(hetken tauko, kun pentu soputuu siihen, että sillä on seuraa) Ei minun enää tarvitse itkeä, kun sinä olet siinä."
:)
Hurjan koiramainen runo, sopii niin ihmisen asenteeseen koiraan kuin koiran asenteeseen omistajaansakin ja toki pentuihin myös, jotain koirien ja ihmisten suhteiden perusteemaa!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Koirankoulutusohjeita

* Käytä itse sitä teemisentapaa koiran anssa sosiaalisilla puolillasi, jolla kyseinen uusi temppu sujuu hyvin. Palkitse koira kunnolla heti ensimmäisestä onnistumisesta ja merkkaa sosiaalisessa elekielessäsi, että juuri tämä sen hyvin osaama tekemisentapa on tempussa tärkeä. Jos temppu on aika helppo, toista pari kertaa jotain samantapaista lyhyttä ja palkitse hyvin, jotta oppi jää mieleen. Lähde sitten lomalle jotakin omiasi ei-niin-koiraa kiinnostavaa puuhaamaan ja jätä koira hautomaan omia aikojaan, että onnistuinpa hienosti, kylläpä olen etevä, tämä on tulevaisuudenlajini. Jos temppu sen sijaan on niillä äärirajoilla, voiko koira sitä osata, niin avusta yrityksen onnistumisessa ja palkitse loistavasti onnistumisesta. Selitä oiralle vakavalla sitä arvostavalla palkinnonomaisella äänensävyllä ja esitystavalla, eläytyen ja temppurataa ja koiraa katsellen, miten temppu menee ideaalimuodossaan, mikä sujui jo hyvin ja mikä sen ideaalimuoto on ja ylipäätään, miten se voi tempun kunin osan oppia. Päätä kunnollisiin arvostaviin kehuihin onnistuneesta ensimmäisestä suorituksesta. Hyvää ruokaa. Anna oiran sulatella asiaa mutta pidä sille silloin seuraa arvostavan ihailevassa sävyssä, sikäli kuin itse arvostat sellaista, ja paremminhan koira oppii, mistä saa statusta. Kehu koiran lahjoja myös muille koiran läheisille ja sen arvostamille ihmisille ja eläimille. Jätä temppu hautumaan pariksi päiväksi tai muutamaksi ja okeile sitten tuoreelta pohjalta eikä vanhaa urautuneesti jatkaen, hiukan ohjatusti ja vauhdilla eikä vaateliaasti, miten tempun uusi samantapainen versio sujuisi, ikään kuin treenin seuraava helppo askel, joka muistuttaa mieleen vanhan ja tekee siitä hyvin osatun tyylistä. Palkitse riehakkaasti ja ole toverillinen treenin jälkeen, puuhatkaa jotakin yhdessä.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Koirien kielen opas

Koiran kielen opas
Linnuilla, villieläimillä, puilla, hyönteisillä, kukilla jne. on oma luontainen kielensä, joka on myös meidän ihmisten luontainen kieli, jolla lemmikkieläimemme meille viestivät. Se on tunnelmien, tekemisentapojen ja huomion piirin kieli. Ystävällisyyttä viestitään rennolla avaran huomion kohteena olemisella ja vihamielisyyttä jäykällä töksähtelevällä vihamielisesti tuijottavan elottoman huomion kohteena olemisella tai huomion kääntämistä pois, jolloin vihamielisyyden kohteen puoleiset osat ovat tuontyylisiä. Lintu viestii laulullaan: "Tällä tyylillä tehden pärjäät hyvin.", jolloin tekemisentapa olisi kopioitava niin, että sen tunnelma (meininki ja se, minkätyyppisistä tekemisistä on kyse) tulee oikein. Samalla tavoin viestivät koirat. Ne sanovat olemuksellaan: "Tämä näkökulma näyttää ajatukset, jotka tulevat tästä mieleeni.", jolloin taas olisi kopioitava tekemisentapa pikkutarkkaan tunnelmineen oikein, jotta näkee, mitä se tuottaa. Koira on usein elämänviuisas j´a voi olla fiksukin, muttei pide koulumaisesta kaavamaisuudesta, sillä kaavamaisuus ei jätä sille itselleen riittävästi elintilaa.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Jälkipuintia ma 2. heinä 2012

Eilinen "koe-esiintyminen" oli koirille pettymys siksi, että ne olivat odottaneet, että sirkuksessa voi koira saada ihmisen aseman ja ihmiset olla eläimiä tavallaan. Nyt niistä kumminkin näytti, että joutuisivat vain tavalliseen koiran asemaan, ei niin korkealle kuin ihmisen, saati sitten Banjon nykyisin yhä useammin saavuttama filosofin/ fiksun ajattelijan rooli ihmismittapuulla. Jos Banjo opettelisi irjoittamaan tussilla, niin raapustuksista voisi koota vihkosen selityksineen, ja niin Banjo olisi kirjan kirjoittanut koirafilosofi varsin helpolla. Pentuna sanoin sille, että siitä olisi filosofiksi, jos se olisi ihminen, ja jotenkin se nappasi tuon haaveen ja on yrittänyt tehdä siitä totta.

Sirkusnäytös, jota kävin katsomassa, oli tavallaan pettymys, jotenkin laimea. Mietin, missä olen tässä välissä saanut tutustua johonin ytympään. Omassa sirkustreenissä tietenkin, mutta sitten ovat etenkin taide, jota olen ryhtynyt opettelemaan, siinä saa tehdä tämän hienosti ja tuon, jatkuvasti opetella hienoaja uusia asioita, tulee täysin uusi mittapuu sille, miten paljon taitoa saa kuhunin tekoon käyttää. Ja sitten on tietenbkin luonto: puut ja pikulinnut. Kun puuta katsoo sen kasvusuuntaan eläytyen sen kasvun tunnelmaan kuin se olisi puun liike, jossa tuon puuhenkilön elämäntapa, tekemisentapa ja elämänviisaus kuvastuvat, saa aivan uskomattoman tenhoavan näkökulman, jossa tuntuu olevan opittavaa loputtomasti. Ja toki, Savonlinna on matkailupaikkakunta: muut kulttuurit ovat valtavan kokoisia elämäntavanoppimiskohtaamisia, kun pitäisi poimia elämänviisaus vanhasta tutusta ja uudesta ja jättää huonot puolet pois molemmista.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

"Koe-esiintyminen" sirkuselle 1. heinäkuuta 2012

No, käytiin Kyrönniemen urheilukentällä, jonka vieressä Olavinlinnaa vastapäätä oli Sirkus Finlandia. Tsemppasin koiria yrittämään omalla tavallaan, mutta un aikamme odotimme mistään mitään tietämättä niin hermostuimme hiukan ja tyyli katosi osin. Löytyi joku sirkuslainen mustaan huppariin pukeutunut hoikka jäbä tirehtöörin vaunun vierestä ja ensin sanoi, että on tänään kiireistä, un on kaksi näytyöstä Sirkuksella, mutta un erroin, että vie vain viisi minuuttia, niin sain näyttää koirieni taitoja vaunun vieressä yhden hengen yleisölle. Keräsin "koira"-sanan kirjaimet läpinäkyvään muovisäkkiin ja Banjo kirjoitti jotakin sellaista uin
I          O
K
R         A
minkäs sille voi. Annoin sille loput herkkutiut. Vaapukka huiteli omilla teillään ja lopuksi Banjon ikävään tapaan huitaisi R-kirjaimen K:n luo niin, ettei sana enää ollut tavutettu. Sirkustyyppi sanoi, että "paljon harjoitteluahan tuo vielä vaatii. Jotkut harjoittelevat vuosikymmeniä." Näytin ohimennen hienoimman treenikuvamme, sen jossa Vaapuka on pallolla ja taustalla lukee "sirkus", ja sitten lähdettiin. Jos tuosta jotain onnistumista etsisi, niin oli vähän sirkustyypin omaa tyyliä tuo kirjoitustapa, vähän. No, voi, tällaiseksiko se meidän sirkutreenin huipennus tuli? Tavallaan on kiva, että käytiin, mutta oli meillä kyll'ä alun pitäen paljon suurempia haaveita!

Menin katsomaan Sirkus Finlandian päivänäytöstä. Eläimistä näin valkoisia kissoja ja taikurin lintuineen. En kissoja niin tunne, mutta kun yritin miettiä, miten ne oli opetettu, sain sen vaikutelman että ne oli kenties huumattu pehmoisiksi näytöstä varten ja että ne ryntäsivät ahnaasti makupalan luo kuin olisivat huumausaineriippuvaisia eivätkä herkun perässä tai nälän ajamina. Lisäksi niiden välit esityksensä mieheen ja naiseen vaiuttivat asiakeskeisiltä uin välit vieraisiin eivätkä pehmoisen sosiaalisilta uin opetustaitoiseen omaan mamiin. Linnuissa oli hiukan samantapaisia piirteitä huumausaineiden osalta, mutta taiurin lintuesityksen valaistus oli kovin heikko enkä oikein osannut sanoa, olivatko oikeita lintuja vai taitavia tekolintuja. Juuri ennen himmeästi valaistua lintuesitystä óli yksipyöräisellä ajava pelle ja vieressäni istunut tyttö pyydettiin pellen avustajaksi (toisella puolen oli hiukan pidempi matka viereiseen). Silloin yksin siinä istuessani osui nenääni kemikalin haju ja yritin väistää jonnekin, minne se ei tulisi. Vaikutuksesta päätellen oli jokin huumaava aine. Taisi käydä sirkus liian vaaralliseksi minulle! Lintujen esityksen hämärässä pohdin, pitikö aineella olla näköä sumentava vaikutus. Seuraavaksi oli väliaika ja pakenin otiin, juuri uskalsin ajaa autolla, kun olo oli hiukan tokkurainen, mutta pelotti ja kaduilla oli rauhallista.
Pellestä, joka ajoi yksipyöräisellä, opin, että lapset pitävät kun itse osaavat: kuka osaa jaa kaksipyöräisellä? Mutteivät, jos eivät itse pärjää: olikin sirkuspyörtä pyörät päällekäin. Ehä on niin, ettei oirien kirjoitustaito sovi lapsikatsojille vaan pikemminkin koiraharrastajille ja aikuisille.

Voi, en mä tiedä, ei se sirkus ollutaan niin kovin hieno ja glamorous vaan lapsille tehdyn sirkusharjoituksen näköinen, pienempikin oli kuin mitä luulin, tavallaan hieno mutta ei niin vaikuttavan näyttävä, pettymys siis tavallaan, jotenkin laimea. Eli ehken niin haluakaan sirkukseen, edes tuohon Sirkus Finlandiaan. Täällä Savonlinnassa on paljon upeampaa, saa tehdä omalla tavallaan, oppii taiteeliseksi ja ylipäätään sopii olla sellainen uin on, kiinnostunut juuri niistä asioista, jotka itse kokee hienoiksi - totta puhuen jotut tänne muuttaneet (Venäjältäkö?) ovat hurjan iinnostuneita rosvoilusta - mutta ylipäätään täällä on hieno asua ja kehittyä juuri niissä asioissa joita itse rakastaa, ei jää kaikki niin laimeaksi kuin pääkaupuniseudulla, jossa on uin ilmalla täytettyyn palloon olisi pirtetty reiä ja se olisi mennyt luttuun, vaan tänne tulevat ihmiset lomalla ja teemään edes hiukan jotakin, mistä haaveilevat: taidetta, mökkeilyä, omia lomajuttuja ja luontoa... Täällä on hyvä, täällä on upea! Mitä sitä sirkuksessa ympäri maata? Voihan oman oiranäytöksen perustaa tänne, jos nyt oskaan tulee mitään enää harjoiteltua, taas on koirilla tuttu innostuksen ja laiskuuden ailahtelevainen sekoitus: ei näin, ei noin, viittitäänkö tehdä mitenkään vai annetaanko olla?

Tällä blogilla on ollut jo vähän yli 1800 katsojaa.

Sunnuntaina 1. heinäkuuta 2012

Eilen näin talomme edustalla kolme sirkusharrastajan näköistä jätkää. Tuli jotenin niin haikea olo oman sirkusharrastuksemme puolesta. Toisaalta mietin, että vaikka heillä on varmaanin omat temppunsa, joita ovat kovin harjoitelleet, niin me olemme kai kumminin taitavampia, kun osaamme miettiä teemisentapoja, tsemppiä, uusia lähestymistapoja jne. Niinpä emme voi ottaa mallia kaikesta sirkusmallisesta, vaikka kuina haluaisimme. Meidän on rakennettava oman vanhan osaamisemme varaan. Treeni katkesi kai juuri siinä vaiheessa, kun aloimme tosissamme ottaa mallia kaikesta oikeasta sirkuksesta. Kai meillä on omat vahvuutemme, joita eivät edes kaiki sirkuslaiset jaa, ja niiden varaan meidän on raennettava, koska meillä on omat temppumme omine vaikeuksineen ja omine hienouksineen, oma glamourimmekin meillä jo oli... Kokeiltiin siis tänä aamuna "koira"-sanaa omalla sirkustyylillämme, miten uten syntyi, mutta kelpuutin umminkin - ovatkohan edelleen liian kryptisiä? No, olisi iva umminin äydä näyttämässä taitojamme ja kuulla joitakin kommentteja, jotenin upea tapa saada treeni purkkiin, kun se on viimeisen reilun vuoden takerrellut niin, ettei ole käytännössä yhtään päästy treenaamaan eikä siis esitystäkään minäänlaista ole.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lauantaina 30. kesäkuuta 2012

Ajattelin vähän, että jos muutamaan kertaan harjoittelemalla koirilta taas kirjoittaminen luonnistuisi, niin voisin mennä huomenna näyttämään edes tuota taitoa Sirus Finlandian väelle, vaikkei esitystä kasaan saatukaan eikä edes kirjoittaminen suju esitykseen sopivalla nopeudella ja tyylillä. Mutta äsken kun oeilin kirjoituttaa sanan "koira", niin eivät saaneet aikaiseksi mitään muuta kuin kuutioiden ryhmittelyä. AO KIR ne kirjoittivat. Ei tuolla voi mennä edes koe-esiintymiseen! Sitä paitsi nuo sirkusvaikutteet eivät oikein olleet eduksi koirieni osaamiselle ja itsestänikin tuli jotenin hajamielinen. Paljon kivempi oli treenata omaan haavesirkukseen, sellaiseen mielikuvituksen tuotteeseen, un ei mitään ideaa ollut, että millainen sirkus on. Kai se on niin, että pitäisi olla oma toimiva esitys ennen uin voi yrittää sirkukseen. Treeni loppui jotensakin siihen reilu vuosi sitten, kun otin sirkuksen käytännön tavoitteeksi, lieneekö ollut sopimaton vaikute niin kuin melkein kaikki muutkin esikuvat? Ei meistä ainakaan sentyylistä tule uin Sirkus Finlandian viime vuoden koiraesitys, jonka jonkun muun esityksen videolta näin Sirkus Finlandian sivujen linkistä. No joo, harmi! Ehä treenataan joskus vielä jotain muuta, esitys johonin oirien tai lasten tapahtumaan, tai sitten ei mitään, elellään vain eteenpäin kahden kotikoiran kanssa...
Siksi siis ajattelin tänä vuonna mennä näyttämään koirieni kirjoitustaitoa, kun ensi vuonna on jo liian kauan aikaa kulunut, jotta olisimme ollenkaan siinä vireessä. Tuo kirjainten ryhmittely lienee fyysikkovaikutetta, kun kehuin Banjoa fysiikan taidoista, niin se yrittää oppia muiden perässä, muttei tajua, millaisesta taidosta on kyse, kun se kopioi laskennallista matematiikkaa eikä ajattelua. Kaipa tuo vaihe pian ohi menee...

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Perjantaina 29. kesäkuuta 2012

Sirkus Finlandia on ohta kaupungissa ja siitä johtui mieleeni kokeilla, miten hyvin koirat irjoittaisivat "sirkus". Eilen okeilin ja eivät kirjoittaneet ollenkaan, mutta ryhmittelivät kirjaimia kuvioiden mukaan pareisi yms. ja kun itse kokosin lopulta tekstin "sirkus", niin ne vähän ajan päästä olivat itseseen muokanneet sen tunnistamattomaksi: oli kaari ja ysinäinen kirjain kuin laskuvarjo ja laskuvarjohyppääjä ja toinen yksinäinen kirjain taivaalla, oli tosi nätti ja hyvällä tahdolla saattoi lukea tekstin "risuksi" - kun sen luki, niin syntyi kauneusvaikutelma, joka oli upean näyttävä ja koirat loistavan edustavassa valossa esittävä: elinvoimainen, elämänviisas ja fiksukin. Päädyin ajatuseen, että koirani sirkustasoa tavoitellessaan yrittävät liikaa, jolloin teksteistä ei tule ensikertalaisen luettavia.
Tänään kokeiltiin uudelleen. Ei taaskaan syntynyt muuta kuin kirjainten ryhmittelyä, mutta lopuutulosta katsellessani näytti siltä, että jos sen luki "sirkus"-sanaksi kumminkin, niin "kus" toi mieleen lasten tähtitiedemielikuvat tms., ja toisella tavalla lukien se näytti viittaavan koiriin noin tyylillisesti. Eli voi olla, että koirani edelleen osaavat kirjoittaa, mutta turhan hienoja yrittävät, eivät enää ole luettavissa eivätkä kelpaisi näytökseen.
Kun aikani tuota irjainkuviota katselin, niin mietin, että katsoinko eilen liian monta tämänvuotista Sirkus Finlandia -videota YouTubesta, kun tyyli tarttui koiriinkin, joille vain vähän jotakin sain näytettyä. Yritetään liikaa ja rakennetaan hieno temppu niin, että kokonaisuus jää hämäräksi. Oli meillä itsellämme vain parempi tyyli: perusjutut selkeitä ja tyyli näyttävä ainakin osin, oli näkemystä siitä, millaiseksi sirkusesitys raentaa - mitä jos kokeiltaisiin Sirkus Finlandiaa matkimatta ihan vain oma tyyli tavoitteena, ehkä silloin onnistuisi paremmin? Onnistuikin. Paljon auttoi kun itse muistin näyttää koirille mallia oikeanlaisesta tekemisentavasta - olin erennyt oman opettajanroolinikin unohtaa kokonaan.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Keskiviikkona 2. toukokuuta 2012

Tää on taas niitä uskomattomia juttuja, joita ei kukaan kyllä usko, mutta kirjoittelen nyt kumminkin:
Eilen kerroin Banjolle, että vesi kiehuu 100C:ssa, sen perusteella juuri on valittu, mikä on 100C. Kiehuessa vesimolekyylit, jotka nesteessä ovat toistensa vetovoimakentässä ja kaasussa lentävät vapaasti sinne tänne, irtautuvat vetovoimakentästä ja hidastavat vauhtiaan. Banjo tiesi jo ennestään, että tuo lämpöliikkeen vauhti on sama kuin lämpötila. Niinpä se totesi: "Syntyvän vesihöyryn lämpötila on siis alempi kuin nesteen 100C, höyrystymislämmön verran alempi." Olin juuri yrittänyt selittää höyrystymislämpöä, mutta en tätä itse ennestään tiennyt, vaikka olen lukenut fysiikkaan yliopistossa. Kylläpä minulla on selväjärkinen koira! Ei siitä fyysikoksi ole, kaikki fysiikka sitä paitsi menee kohta tietokoneille, mutta jos se oppisi kirjoittamaan tussilla koiran ajatuksia ihmisten ja koirien suhteesta, eläinten asemasta, eläinten näkövinkkelistä katsottuna tärkeitä asioita jne., niin olisihan se upea juttu: kirjan kirjoittanut koirafilosofi! Filosofin työstä se on pennusta pitäen haaveillut, kunb tulin sille pentuna sanoneeksi, että jos se olisi ihminen, niin noin fiksu kelpaisi kyllä filosofiksi... Ehkä me sitä tussikirjoitusta harjoittelemaan tai puhumista, jonka voisi videoida sitten jos se hyvin oppii...

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

SUnnuntaina 29. huhtikuuta 2012 - Näin opetat itse!

En tiedä, mutta yksi juttu voi olla, että joku haluaisi ostaa koirani,
kun ne ovat niin opetettuja, mutta luulen, että opetustulos on lähinnä
omista taidoistani kiinni ja suhteestani koiriini eikä niin pelkkien
koirien varassa - ainakin näyn osaavan opettaa samoja juttuja muille
koirille, kun kadulla "jutellaan" niiden kanssa.

Eli osaisin varmaan opettaa jonkun muunkin ihmisen koiran, sellaisen, johon hänellä olisi hyvä suhde ja joka osaisi edes jollain lailla noutaa, mieluiten makupalapalkalla. Toki voisi koiran opettaa itsekin, jos vain osaisin neuvoa, miten. Pääasia on näyttää itse mallia: katson eloisilla silmillä, huomaan muodot, mietin oliko muoto se jota haen, mikäköhän muoto tuo on muistanko, miten sana kirjoitettiinkaan, onko tässä nyt ne kirjaimet, jaq mitä vielä? Käytännön töiden moodi ainakin lisäksi, sillä palikoiden siirtely on työtä sekin, ihan erilaista kuin kirjoituspöydän ääressä istuminen, kivempoaa toki! Lukemaan opettelussa ei riitä, että tunnistaa tuttujen sanojen kirjaimet, äänteet ja itse sanat ja ilmiöt, joihin ne viittaavat, vaan on kirjainjonon nähdessään ajateltava sitä äänteinä ja äännetyn sanan hahmosta MUISTETTAVA SANA PUHEESSA KÄYTETTYNÄ JOTTA MUISTAA SEN TUNNELMAN JA YMMÄRTÄÄ SITÄ KAUTTA MERKITYKSEN. Tästä pitää näyttää koiralle mallia, katsoa tarkkaan jotta osaa kehua sitä oikeanlaisesta ideasta sen yrittäessä. Ja pitää puhuen kertoa siltä varalta, että se ymmärtää juuri nyt tsempatessaan puheesta paljon enemmän tai ainakin koska se haluaa harjoitella puheen ymmärtämistä juuri nyt tässä aihepiirissä. Palkita pitää jokaisesta ensimmäisestä onnistumisesta hurjan hyvin, esim. pihvillä ja isoilla kehuilla & maineella, ja jättä asia hautumaan, jotta seuraavan kerran tsempatessaan onnistuisi taas. Ei saa vaatia toistoja ennen palkkaa, koska koira oppii onnistumisistaan eikä isosti tsempatessaan halua yrittää kovin montaa kertaa, koska sen huomio väsyy tavallista herkemmin ja voi olla että se on taitojensa ylärajoilla. Ylipäätään uuvuttavat toistot vähentävät huomion tarkkaavaisuutta ja heikentävät siten oppimiskykyä. Kiehtovat uudet haasteet kohottavat koiran älyä huimasti, kunhan se saa valtavasti kehuja lupaavista aluista!  Laskurin mukaan tätä blogia on katsottu 1655 kertaa, aika monta kertaa siitä varmaan minä itse kyllä, mutta monta kertaa kumminkin. Kommentoikaa, kuka lukee ja miksi sekä mitä ajatuksia blogi herättää.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Keskiviikkona 18. huhtikuuta 2012

Kokeiltiin kirjoittamista monen kuukauden tauon jälkeen. Poimin kirjaimet sanaan "koira", mutta aluksi koirat kirjoittivat vain epämääräisesti IKORA, kunnes tavasin sormella kirjainkuutioita osoittaen sanan KOIRA, jonka jälkeen se lopulta onnistui.
Tuli taas näköjään kuviokirjoitus. HetjVähän myöhemmin oli jompi kumpi koiristani siirtänyt keskimmäiset kirjaimet (O ja I) vierekkäin, jolloin syntyi uusi symmetrinen kuvio. Koirat tuumivat, että villieläimet osaavat hyvin tällaisia kuvioita, niiltä ovat oppineet taitonsa.
Vähää myöhemmin kokeiltiin harjoituksen vuoksi toista tuttua sanaa, joka oli vaikkapa "sirkus". Koirat tuottivat mahdottoman kuviokirjoitusvoittoista tekstiä, jossa luettavuus jäi ristisanatyylin jalkoihin.
Loppujen lopuksi saatiin jonkinlainen tekstikin:
Näytti siltä kuin koiria olisi alkanut kiehtoa ajatus esiintymisestä jossakin koiratapahtumassa.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Tiistaina 17. huhtikuuta 2012

Koirien koulua ajatellen tulin kertoneeksi koirilleni tietokoneista: että ne tekevät vain aivan yksinkertaisia tekoja oj´hjeen mukaan eivätkä osaa muuta: esim. piirtävät värillisen pisteen ohjeen mukaan tiettyyn kohtaan ja saavat niin pisteistä aikaan kuvan tai vain kirjaimen, ja että tietokonetta voi kehottaa piirtämään ruudun, josta saa vaikka nettiyhteyden painamalla nappia "yhdistä nettiin" ja nettisivujen nimilistasta sitten voi selaimessa valita, mitä sivua haluaa lukea... Koirat jäivät hiljaisiksi ja mietteliäiksi, kai niiden tiedonjano sammui tältä osin näin ainakin näin alkuun.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Perjantaina 13. huhtikuuta 2012

Haaveenani on, että ihmisten koulun saisi lyhennettyä murto-osaan nykyisestä 9 tai 12 vuodesta. Tarjoaisikohan koirien koulu mahdollisuuden laatia esim. vuoden mittainen vaihtoehto ihmistenkin koululle? http://pikakoulu.blogspot.com
Silloin saisi puhumaan opettelu olla tärkeä osa koirienkoulua, niin saataisiin vaativuustasoa nostettua kiehtovammaksi ja vikkelämmäksi. Myös tussikirjoitusta pitäisi opetella tottakai. Koirat viestivät haluavansa keskustelevaisen koulun eikä luennoivan. Se on hyvä, sillä niin tulee valittua kiehtovampia kysymyksiä. Vaapukan ensimmäinen kysymys oli: miksi lapset eivät pidä koulusta? Koulua on liikaa ja se on rankkaa, elämänkielteistä.
Vaapukkaa surettaa, kun näyttääs siltä, ettei se päässyt sirkukseen. Ehdotin, että voidaanhan me treenata koe-esiintymiseen niin kuin viime vuonna oli tarkoitus tai perustaa oma pikku show koiratapahtumiin ja lastenjuhliin. Mutta Vaapukka on alakuloinen kuin koululainen - juuri tuo ongelmallisuuden määrä koulussa olisi karsittava pois ja tehtävä jotakin motivoitua sen sijaan! Mietin, että koira ei ehkä halua treenata koulumaisesti puurtaen vaan inspiroiduimpia kohtia myöten vain. Mutta toisaalta pitkälle olemme jo päässeet, nyt olisi ehkä aika pohtia eläinten asemaa uudelta kannalta: on jotakin, mitä voimme opettaa eläimille ajattelusta, kommunikaatiosta ja ihmisten taidoista. Olisi kai aika luoda uusi näkemys siitä, millainen eläin on: miten hieno, upea, miten elämänviisas ja valtavan taitava, miten sosiaalinen, tunteva ja kommunikaatiotaitoinen,... Ei hyödytä opettaa koirille ihmisten koulua, olisi sen sijaan luotava uusi paljon paremmin motivoitu reitti. Moni ihmisten koulun asia on vain päähän kaadettu, kun tuokin kai pitäsi oppia ja tuo, mutta keskustelut koirieni kanssa ovat paljon paremmin olennaiseen ja motivoituihin asioihin pitäytyviä, paljon parempi pohja koulun luomiselle olisi tämä näkökulma varmaan... Mutta sitä pitäisi erityisesti miettiä, miten olla mallina eläimille, miten olla luomassa tietä, jota niin villit eläimet kuin koiratkin ja muut lemmikit voisivat kulkea.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Maanantaina 9. huhtikuuta 2012, 2. pääsiäispäivä

Kokeeksi nostin Banjon pallolle muutamaan kertaan. Ei sujunut kovin hyvin, mutta ehkä vähän paremmin kuin edellisellä kerralla. Hoksasin viimein, että yhteispelimme puutteesta on tuo edistys kiinni. Kun kuuntelevuuteen ja ohjaukseen, etenkin mielentilanneuvomiseen kosketuksen ja esimerkin avulla, panostaa, niin luulisi tuon pallotempun aukeavan siit. Makkaransiivupalkka. Vala ei halunnut treenta heti Banjon jälkeen, kun saa siitä huonoa mallia, ja sitten myöhemminkään se ei ole ollut treeni-intoinen.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Lauantaina 7. huhtikuuta 2012, lankalauantai

Tässä joku päivä vaapukka tuumi, että haluaisi oppia laulamaan. Ohimennen näytin sille mallia siitä, miten laulun mielentilaa kuvastava ääni luonnostaan syntyy. Eilen se esitti saman toiveen uudelleen ja niinpä makkaransiivun palasien palkalla kokeiltiin molempien koirien kanssa laulumielikuvien ja hiukan äänenkin tuottamista, mutta enimmäkseen täysin hiljaista oli ja äänet, joita syntyi, eivät edes muistuttaneet minkäänlaista laulua, vaan lähinnä haukahduksia tai urahduksia. Toivottoman kaukana on tavoite, mutta toisaalta on kiva kokeilla jotakin haastavaa. Puhetaitoahan tuo voisi hyvin auttaa ja silloin oltaisiin jo paljon lähempänä aitoa ihmisten silmin havaittavaa keskustelua, mikä kai olisi koirien oikeuksille kovin tärkeää, molemmat koirani kun ovat fiksuja ja järkeviä, mutteivät kaikkien kanssa kommunikaatioyhteydessä sen enempää kuin eläimet yleensäkään.
Laitoin sirkuskuvakirjan postiin ja jäin miettimään, että vuosi treenitaukoa on kyllä kovin pitkä aika. Rutiini on haihtunut ja tuntuu, että ollaan kasvettu johonkin toiseen, keskustelevampaan älyllisempään sfääriin, kun vanhat temput eivät enää vaikuta hienoilta vaan rutiinilta. Ollaan yrittämässä jonnekin ihmisten ja eläinten välisen kommunikaation suuntaan. Sirkus on hieno, mutta pikemminkin mieltymys kuin suurin toive. Kaipaisimme hienomia temppuja, jotta treeni olisi kiehtovaa. Nyt olen vuodessa paljon oppinut eläinten kieltä ja koirat ovat oppineet ökyiksi, mutta ovat myös oppineet esiintymistaitoja, luulen.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Perjantaina 6. huhtikuuta 2012, pitkäperjantai

Laadin myös valokuvakirjan koirien sirkuskuvista, mutta en tiennyt mitä sille tehdä, kun siinä oli enimmäkseen samoja kuvia kuin kansiossa jo oli. Niinpä päätin lähettää sen Sirkus Finlandian väelle jonkinlaiseksi kiitokseksi, sillä juuri sieltä sähköpostiini saamani lyhyt vastaus aloitti koko treenin ja tuki sitä innostavalla tavalla. Ajan myötä sirkusidea kiehtoi aina vain enemmän, kun koirat oppivat sirkustyyliä, mutta vuosi sitten treeniputki katkesi ja niin vain on, ettei sen jälkeen treenistä ole tullut mitään. Raapustin siis kuvien alle selityksiä ja kaivoin jostakin Sirkus Finlandian postiosoitteen, mutta se ei ollutkaan enää Mustio vaan Bollsta - jäin aprikoimaan, että merkitseekö tuo, että mukaan mahtuisi mm. ei-musta pallolla seisova koira Vaapukka? Aikamoisen iso rooli noin meille, mutta upea, ei olla taidettu itse ansaita, vaan Barack Obaman kirje, jonka sirkuksellekin lähetin, lienee syynä, osaankohan ollenkaan olla oikealla tavalla? Vaapukka on kyllä hieno otus, sirkuksen sydämelleen ottanut, varmaan hyvä malli muille ja huolehtivaisen luonteensa vuoksi esikuvaksikin sopiva - kenelle? Koirille ja lapsille, mutta kumminkin... Lapsethan kuuluvat sirkuksen harrastajiin, vaikka taito lienee enemmän vanhusten alaa. Ohhoh, no joo, kantsiskohan sittenkin treenata sirkukseen, pallolla tasapainoilu valmiiksi ja kaikki muu hieno! Aukeaisikohan treenitauko tästä, tarvitsiko Vaapukka tukea ja arvostusta vai mikä on? Jaa-a... On se Sirkus Finlandia vaan hieno, isoon rooliin jouduttiin, tai ollaan yrittämässä, omissa silmissä isoon, jos nyt sitten taaskaan saadaan treenin langanpäästä kiinni.

No, kokeiltiin sitten sitä palloa. Vaapukka ensin sulatteli aikansa uutta tilannekuvaa ja näytti tuumivan, että nyt olisi tilaa treenata sirkustemppuja, kun se koki saaneensa riittävästi tunnustusta. Otin Banjon ensin syliin ja koetin saada sen pitämään itse tasapainoa. Sitten käsieni tunnelmalla ohjeistin oikeassa tavassa olla pallolla ja sain sen osan aikaa rennommaksi ja herkemmäksi, oli kuin yhteispeli olisi tässä välissä parantunut. Kokeiltiin pallolta alas valumista kolmelta eri puolelta ja sitten pariin kertaan taspainon pitämistä pallolla. Banjolla oli tassut vierekkäin ja se itse korkealla oikein pitkien ja aika jäykkien tassujen päällä, on siinä vielä opettelemista! Makkaransiivupalkka. Sitten kokeiltiin Vaapukan kanssa. Se alkaa jo osata ohjata palloa allaan painamalla sitä eri puolilta, mutta lähinnä ohjeeni mukaan ja aika vaihtelevalla taidolla. Kokeiltiin pariin kolmeen kertaan, makkaransiivupalkka. En nyt osaa sanoa, saadaanko tässä treenin langanpäästä kiinni vai ei, mutta ainakin nyt on kokeiltu ja aika näyttää, saadaanko ryhdyttyä treenaamaan. Banjon turkki ainakin on kunnostettava joka tapauksessa.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Torstaina 5. huhtikuuta 2012, kiirastorstai

Tilasin paperikopioita koirien sirkuskuvista, parikymmentä kahdella eurolla, ja laitoin kansioon, voi, että ovat upean näköisiä! Oli mahtavaa treenata "sirkukseen", tekisi mieli tehdä jotain samantapaista uudelleen, joko jatkaa samaa tai sitten jotain muuta kivaa, mutta jos ehdotan edes retkeä, niin koirat tuumivat, etteivät viitsi. Ne ovat omaksuneet jonkin uuden tärkeilevän keskustelevaisen roolin ja usein huomauttelevat kaikenlaisesta, mitä olenunohtanut tai mitä ne toivoisivat minun tekevän ja kamalan kivoja niiden mielipiteet usein ovat, tulee jotenkin harmonisempi täydempi olo, onnellisempi kai vain siihen tapaan kuin luonto tekee onnelliseksi, ehkä se oli jotakin sellaista se sirkustreenin hienous myös, kiva kun on eläimissä ystäviä jotka sydämellään kuuntelevat ja sulattelevat tärkeiksi kokemani asiat, ihan kaikenlaiset, ruuastakin jopa ja omasta roolistaan vahteina.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Perjantaina 2. maaliskuuta 2012

Katselin aivan upeaa TOKOvideota YouTubessa: "2008 AKC NOI Music Video" by AllDogsLoveMe, näytin koirillekin ja jäin miettimään, mitä oikein koirankoulutuksesta haen. Monimutkaisempia taitotemppuja kai, niitä on niin kiehtovaa opettaa. Ja kivaa meininkiä tottakai!
Mietin, että stoppasiko treeni, kun suostuin Banjon toiveeseen, ettei sen tarvitsisi harjoitella pallolla tasapainoilemista. Niinpä pyysin siltä, että ihan varovasti alkeista harjoiteltaisiin sitäkin, ja se suostui. Kokeiltiin pallon päällä sylissä istumista ja vaapukankin kanssa jotakin, mutta kovin olivat omat taitoni ruostuneet, vaikka hiukan herkkyyttä muistin pyytää. Otettiin sitten koiranherkkutikkupalkalla jotain muutakin treeniä ihan vain kokeeksi, kun tuntui, että jos treenataan, niin enemmän aikaa päivässä kuin ennen, kun ei ole niin uutta. Kokeiltiin peruuttamista ja pujottelua, Vaapukka osasi ja Banjon kanssa ei luistanut ollenkaan. Sitten otin kirjainkuution ja heitin. Banjo ryntäsi perään ja kantoi suussaan takaisin niin kuin olin toivonutkin, retuutti kuutiota paikoillaan leiskuvalla tyylillä, joka oli uusi, Banjo näytti sen itsekseen kehittäneen tätä varten, kun on jo vuoden verran ollut puhetta, että kirjoittaa pitäisi tyylikkäästi eikä pakertaen. Vaapukkakin nosti V-kuutiota suullaan ja oli mukana, teki sitten lakon, kun ehdotin, että leikki riittäisi palkaksi, ja lähti mukaan touhuun vasta,kun kaivoin sille herkkutikkupalkkaa tuostakin. Laitoin kuutiot takaisin säkkiin, jotta tyyli pysyisi riehakkaan innostuneena kirjoitettaessa, mutta nyt ei kyllä ole kirjoitettu mitään moneen moneen kuukauteen. Kuinkas jatkossa? Olisi niin kiva treenata, koirien kanssa on mukavaa... Ehdotin, että treenataan taitotemppuja ja vauhdikasta hulivilitouhua, joka pitää tyylin kivan riehakkaana. Saa nähdä, tuleeko sitten treenattua, nyt vain kokeilin jotakin, kun mieli tekisi treenata, mutta aikaa on kulunut jo vuosi treenaamatta.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Keskiviikkona 29. helmikuuta 2012


Kuva ehkä viikon takaa, vai milloin lieneekään. Koirat alkavat jo osata rimmata värejään, tosin osan aikaa vasta. Vaapukalla on vielä totutteleminen uuteen väritykseensä ja Banjon turkkia pitäisi trimmata nyt, kun pakkaset ovat jo ohi. Kivoin juttu tässä on, että tulos näkyy muodostuvan näyttäväksi ja ainakin Banjon tyyli näkyisi olevan parhaimmillaan juuri silloin, kun se on juuri oma perusitsensä. Vaapukka vielä miettii ja kokeilee. Tärkeää on, että löytää jonkin tavallisen elämän osana olevan tyylin, joka on näyttävä, niin etteivät tyylikysymykset pääse viemään energiaa mahdollisesti valmistuvalta esitykseltä. Ei kyllä olla treenattu mitään, vähän vain joskus haaveiltu. Jos haluaisi ensi vuodeksi sirkukseen, niin koe-esiintyminen olisi tänä kesänä, olisi siinä puuhaa, kun koko esitys on alkutekijöissään, temput aihioina tai alustavina suunnitelmina vain ja esiintymiskokemus puuttuu kokonaan, samoin häiriöihin totuttelu. Mutta olisi se niin kovin kiva...
Vaapukan väri vaihtelee kyllä toivottomasti valaistuksen mukaan. Äsken katsoessani sen etuosa oli aivan vaaleanharmaa, keskellä tarkkarajainen tummanruskea alue ja takaosa kukertava violetista oranssiin - voi itku!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sunnuntaina 29. tammikuuta 2012

Kun eilen tuli mietittyä koirien sirkustreeniä etäämpää, pitkän tauon jälkeen, niin tuli mieleen, että onhan meillä ihan hienoja temppuja ja jos parhaimpansa yrittää, niin treeni on tosi hauskaa, ihan upeaa, mutta ¨silloin täytyy tosiaan yrittää suoraan kohti suurimpia haaveitaan eikä vain jäädä harjoittelun nykyvaiheen tasalle. Mitä jos tosiaan voisi pääsät Sirkus Finlandiaan puoleksi vuodeksi ei nyt vielä mutta vähän yli vuoden päästä? Olisihan se tosi upeaa, kiertää kaupungista toiseen, tavata huippu-urheilullisia sirkuslaisia, jonkinlaisia omia idoleita ja esikuvia, kun urheilua niin kovin arvostan, ja taitoa! Elää käytännön toiminnan täyttämää vaihtelevaista elämää, olisihan se tosi upeaa, haave! Ei sitä jaksaisi puolen vuoden jälkeen jättää, haluaisin uuteen sirkukseen ulkomaille, Ranskaan, Yhdysvaltoihin, minne ihmeeseen sitä pääsisikään, jos oppisi uutta, uusia temppuja, uusia kieliä edes vähän. No joo, olisihan se upeaa, mutta kuka pääsee ja kuka ei ja onko siellä kovinkin hankalaa selvitä, mitä edes maksavat, elääkö sillä, maksaako matkat, luppoajat vailla työtä, asumisen, arkitarpeellisen? Millaisia temppuja ulkomailla vaativat, jotta kelpaisi? Mitä edes Suomessa? Huh huh, mutta hienoahan se olisi…
Noin etäämpää ajatellen sirkusta mietin, että millainenkohan esitys olisi näyttävä: kahden vai kolmen koiran, entä neljän? Jos Vaapukan joutuisi värjäämää kokonaan tummanruskeaksi, olisi kaksi ruskeaa koiraa ja se on vaisumman, paljon vähemmän näyttävän näköistä etäältä kuin kirjava koirajoukko, jossa ulkonäöt ovat aivan erilaiset ja jonkin turkki kohdittain loistaa vaaleana ja toiset värit vertautuvat siihen mielenkiintoisina, ei-himmeinä. Ruskea-valkoinen pystykorva ja aprikoosinvärinen villakoira (jokin modernin leikkauksen tapainen sopisi sen luonteeseen, mutta sirkustyylinen vain karkeasti sinne päin, ei tupsua vaan charmantti herrasmies) on näyttävämpi kuin kaksi ruskeaa. Samalla periaatteella, jos kolmannen koiran ottaisin, saisi se olla jokin muu kuin ruskea, harmaa tai musta, jotka kaikki tuovat vaisuutta ja vievät näyttävyyttä pois. Noin ulkonäön ja tyylin pohjalta miettien, ihan vain, jotta siitäkin näkökulmasta jotakin oppisin, olisi yksi vaihtoehto kolmanneksi koiraksi (jota aina joskus mietin mutten ole aikaiseksi saanut, en ole kyllin varma ollut) olisi ruskeavalkoinen venäjänvinttikoira: kaikki koirat erilaisia, eri tavoin katsottavia, yhteinen eloisuudesta nouseva näyttävyys. Mutta venäjänvinttikoira ei sovi luonteensa puolesta. Koirakirjasta löysin vaaleanruskean polski owczarek nizinnyn, joka on jokseenkin partacollien näköinen 45-50 cm korkea ja toisi vastaavan vaikutelman korieni kanssa, luonnekin kuulostaa kivalta, mutta lieneekö liian nuhjake minun luonteeseeni sopivaksi ja liian harvinainen? Spanielit aina tiputan mahdollisista koirista pois, kun itse olen aivan erityyppinen, jotenkin pystykorvamaisen tarkkaavainen ja hyväryhtisyyteen kallellani, eloisakin. Soopelinvärinen sheltti olisi koirieni kanssa nätti, mutta jouduttaisiin koko poppoo seurakoiraosastolle, vaikka itse olen toimeliaampi luonne. Sitä paitsi sheltti on liian arka, jouduttaisiin kaikki muut vahtikoiriksi eikä se ole kiva. Suurin perinteinen suosikkini mudi vahtisi kyllä, niitä on ruskeita ja valkeita saatavilla vaikka Suomessa aika harvinaisia ovatkin, ja lämminhenkinen unkarilainen vaikute, jota mudi toisi, olisi tosi kiva, elämänlaatua parantava! Mutta jos ei halua vahtia, niin suomenpystykorvalla on niin hyvät sosiaaliset taidot, ettei se joudu tappeluun. Sitä paitsi suomenpystykorva on tietääkseni fiksuin koirarotu ja muutenkin olisi hienoa, jos suomalaisena olisi juuri suomenpystykorvan kanssa, olisi sen taitotaso rotunsa puolesta niin korkea, että saisimme me muut koko ajan tavoitella korkeammalle, parempaa laatua, emmekä sittenkään pärjäisi sille. Collie on liian hidas, en osaisi tehdä sen kanssa yhteistyötä. Kultainennoutaja voisi olla nätti, mutta mitä ihmettä suuri koira tekisi esityksessä? Westie olisi kymmenen senttiä matalampi kuin Vaapukka ja Banjo, olis varmaan söpö, mutta onko se vanhemmiten liian jökö? Mitä ylipäätään tekisi kolmas koira koko esityksessä? Istuisi ja odottaisi, kun muut tekevät temppuja. Olisi kaksi venttaavaa otusta, jotka veisivät huomion pois esityksestä tai ihan vain näyttäisivät rumilta ja hajaannuttaisivat huomion rikkoen esityksen kokonaisvaikutelman. Paljon auttaisi, jos venttaavat koirat eivät olisi vierekkäin vaan esiintyjän molemmin puolin väljästi ja odottamisen sijaan henkisesti tsemppaisivat esiintyvää yksilöä korostaen eleillään ja osallistumisellaan esityksen kohokohtia ja näyttävyyttä. Silloin ne eivät olisi rumia hujan hajan olevia ”palasia” vaan kokonaisuuden osia, eivät tottelevaisesti istumassa vaan huomion ohjaajina esityksen eloisuuteen ja taidokkuuteen. Mutta helpoin silloinkin olisi saada homma pysymään näyttävänä, jos olisi vain kaksi koiraa.

Ensi kertaa kuukausiin otin koirilla tokoa, mutta uudella tavalla: omaksuin itse ensin kuhunkin temppuun sopivan mielenvireen ja pyysin koiria tulemaan mukaan samaan meininkiin ja vasta sitten pyysin kunkin tempun. Sujui kivasti. Vaapukka oli vanhasta muistista taitava ja Banjo oppi vikkelämmän maahanmenon. Myös siirtymät erh tyypin temppuihin sujuivat hyvin ja uusien juttujen harjoittelu niin ikään.

Jos koira tekee tokotemppuja käskyn mukaan vaikkapa tokokokeissa tai koulutuskentällä, se usein näyttää lättänältä, pelkältä ohjeen mukaan tekemiseltä, hengettömältä. Mutta jos koira ulkona luonnossa katselee lintuja ja kuljeksii omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan sinne tänne, on se kivan eloisan näköistä. Siksi sirkuskoiran tulisi omasta mieltymyksestään tepsutella sirkusareenan keskelle ja katsella, mitä ryhtyisi omin päin tekemään. Komennettu koira on lättänä, omin päin tekevä näyttävä. Yhteispeli syntyy herkästä eloisasta huomiosta, hyvästä tahdosta ja kehutuksi tulemisesta. Koira ymmärtää kehuina puhuttua paljon paremmin kuin ohjeita, käskyjä ja haukkuja, koska puheenymmärryksen vaatima älyllinen ponnistelu on helpompaa, kun saa omin voimin omaan tahtiinsa yrittää sitä mukaa, kun itseä kiinnostaa, hyvin onnistuu ja löytää uusia asioita, mistä tulee palkituksi, saa asemaa, kehuja ja positiivista tekemistä enemmän lauman keskiössä aidosti arvostavan huomion kohteena toimivassa kommunikaatioyhteydessä lauman muiden jäsenten aitoihin mielipiteisiin ja arvostuksiin sekä näkemyksiin.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lauantaina 28. tammikuuta 2012

Värjäsin valkoisen Vaapukan viikko sitten ruskeavalkoiseksi ja nyt, vaikkei olla treenattu mitään aikoihin, niin mietitään yhdessä, miten värin muutos vaikuttaisi sirkusesityksen tyyliin. Valkea pystykorva oli korumainen, ruskea on enemmän käytännönläheinen, puun rungon ja oksat mieleen tuova ja tunteikkaan lämmin. Myös kahden koiran yhteinen tyyli muuttuu pikkukoirien tyylistä keskikokoisten koirien tyyliksi, tunteikkaammaksi ja toimeliaammaksi varovaisuuden sijaan, ja vaikuttavuus elämänviisasta herkän kauneuden sijaan. Tämä siis vain ensiarvio, tyylit varmasti muovautuvat tästä vielä tosi paljon.
Niin kiehtoisi sirkus taas! Ehkä jonain päivänä vielä...
Soljuva polveileva tunnelmallinen seesteisen liikkuvainen tyyli on se, mistä ensinnä etsisin tuonväristen koirien yhteispelin näyttävyyttä, mutta lähinnä koirat toki miettivät itse ja kokonaan omin päin laativat lopullisen esiintymistyylinsä. Mutta nyt Vaapukka vasta totuttelee kaksiväriseen turkkiinsa.
Tyylistä keskusteleminen käy eläytymällä kuhunkin tyyliin ja koira näyttää tyylissään omat ajatuksensa. Pääasia on, ettei lätistä koiran tyyliä eikä intoa, koiralla on aina viimeinen sana.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012