Torstaina 2. elokuuta 2012

Vaihdoin telkkukanavaa kokeeksi ja siellä tuli jotakin Kafkasta. Banjo vaikutti asianharrastuneelta: siinäpä filosofille jotakin, mistä oppia ammattialaa. Banjo kuunteli ohjelmaa kiinnostuneena ja vaikutti taas harkitsevan ´ehdotustani, että kirjoittaisi kirjan eli joukon lauseita, joista ottaisin kuvat ja lisäisin selitykset.
Mitäs Vaapukka sitten tekisi. Vaapukka ilmoitti haluavansa laulaa eli puhua niin hyvin, että osaa laulaakin. Mites puhetta sitten harjoiteltaisiin? Kehoitin elekielisesti Vaapukaa kuulostelemaan eri äännähdyksiä ja äännähdysten sävyjä, joita se onnistuu tuottamaan. Mitäs sitten harjoittelisit oppiaksesi tuottamaan puheen äänteitä? Mites olisi runo? Jokin oikein mehevä runo? Mikäs olisi sellainen? Itseäsi kiinnostava aihe. Vaapukka tuotti tämän:
"Pikku veikeä istui kannon nokassa ja itki. (Oi miten liikuttavaa, vaapukka totesi)
Mitä itket kultaseni?
(hetken tauko, kun pentu soputuu siihen, että sillä on seuraa) Ei minun enää tarvitse itkeä, kun sinä olet siinä."
:)
Hurjan koiramainen runo, sopii niin ihmisen asenteeseen koiraan kuin koiran asenteeseen omistajaansakin ja toki pentuihin myös, jotain koirien ja ihmisten suhteiden perusteemaa!