Banjo on oppinut puhumista paljon. Se harjoittelee omin päin kävelylle lähdettäessä ennen asunnon oven avaamista, mutta on yleensä aika epäselvä puhetavaltaan, intonaatioita ja tokaisuja sekä toistettuja sanoja sekä jonkin verran myös ihmisen tyyppistä puhetta jostakin aiheesta. Yleisin, mitä se sanoo on AVAA, mitä se sanoo hihnaa laitettaessa, ovella ja vielä rappusissakin, on kuin se haluaisi muidenkin eläinten oppivan sen, kuin se olettaisi siitä olevan niille olennaista hyötyä, ainakin osalle. Toinen, mitä se sanoo, on "Etkö sä yhtään ymmärrä minua." Jos vastaan siihen, niin se usein sanoo "No, hyvä." Eteisessä se voi myös toistella sellaista kuin, että "Haluan mennä ulos!", mitä en aluksi ymmärtänyt ollenkaan, että miksi se sitä niin toisti, mutta se on kai tavallista koirien touhottamista ulko-ovelle mentäessä mutta kielellisesti vain, pikemminkin mielenvire ja toive kuin ihmisten tyypillistä kommunikaatiotapaa. Se myös käy koirien tavallisia keskusteluja, joita omistajat koirineen yleensä käyvät, kuin se olisi kuullut niitä muilta, erilaisilta koirilta naisomistajineen. Joskus se lisäksi puhuu ihmistapaan jonkin tiedotuksen tai kommentin, mistä syystä voisi väittää sen oppineen ihmistapaan puhumaan - mutta yleensä ihan liian epäselvästi ja vain silloin, kun sen mielenvireenä on muutenkin tuottaa ääntä. Se on myös harrastunut opettamaan muita eläimiä puhumaan. Yleensä se kumminkin kommunikoi ilmein ja tyylillään.
Koirani ovat opettaneet minulla koirien näkökulmaa koirien elämään ja koirien käytökseen. Isoimmat erot tulevat niiden erilaisesta lokerosta. Koira on ottanut vastuulleen hyvän elämän tuomisen, työn jälkeisen levon ja yhteyden luontoon sekä vahtimisen ja seuranpidon. Lisäksi sen ihmiskäsitys tuntuu olevan hämärä ja kovin yksi tai muutama ihminen kerrallaan kuin se aikoisi kaikille seuralaiseksi tai pelkäisi nuoren vartijamiehen tapaan osan aikaa lähes kaikkia murhaajiksi tai tappelevaisiksi. Ainakin omat koirani tuntuvat olevan viisaita kuin ihminen lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti