Koirat halusivat kuvaan. Pesin Banjon toissapäivänä ja ajelin kuonon ja tassun karvat lyhyiksi niin kuin villakoirilla siisteyssyistä kuuluu. Muttei niin kovin hyvä kuva.
Vaapukka on nyt 9 ja täyttää ensi kuun lopulla 10. Banjo on nyt 8 ja täyttää tammikuun alussa 9. Eivät ole ollenkaan vanhan oloisia mutta iaka viisaita ja kamalan rauhallisia sisällä useimmiten, ruokakeskeisiäja Banjo nai Vaapukkaa, molemmat ovat poikia. Vaapukka on kamalan paapovainen luonne. Banjo taas miettii paljon hyvällä ymmärryksellä ja on kovin kiinnostunut sanomalehdestä, vaikka aika harvoin jaksan niille mitään juttuja näyttää, lähinnä joskus avaan sanomalehden jostakin koiria kiinnostavasta kohdasta ja jätän avoimena lattialle jomman kumman koiran luo. Itser olen kai oppinut lukemaan samaan tapaan: kovin kiehtova aihe, vaikkapa kuvateos jostakin minua kiehtovasta aiheesta, jota en tunne, ja sitten luen lähinnä yhtä aukeamaan ja mietin syntyjä syviä siitä aihepiiristä, muodostan maailmankuvaa.
Molemmat koirani ajattelevat, että ne voivat elää pitkään, jos haluavat. Ne ovat molemmat jonkin verran parantamisharrastuneita ja ovat sivusta seuratessa oppineet (mutteivt ole lukenee), mitä olen kirjoittanut parantamisesta blogiini
http://parantamisesta.blogspot.fi , minkä voivat muutkin tuosta lukemalla oppia, jos haluavat (ekalla sivulla hakemisto, jos haluat löytää jonkin tietyn vaivan parannusyritelmän, mutten ole lääketieteen alalla, enkä sille aiokaan, kirjoitanpahan vain varmuuden vuoksi, sillä Tervola-sukunimen sanottiin tuovan suuren kapasiteetin ja opettavan parantamisesta, myös maailman ongelmien korjaamisesta, mikä on oma kiinnostuksenkohteeni).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti