Kommentoin nettiuutisten juttua:
"Minulla on kaksi seurakoiraa, joita olen kouluttanut sirkukseen tähdäten silloin, kun ne olivat nuoria, ja sen jälkeen on kommunikaatioyhteys niihin ollut hyvä tai erinomainen. Koira on toimiva olento, mukana perheen toiminnassa. Se tunnistaa osan puheista mutta hakee sosiaalista asemaa, paikkaa perheen osana tavallisissa tekemisissä, ja siksi se reagoi vain osaanpuheista:niihin, jotka liittyvöt tavallisiin tekemisiin. Koiralle lepertely sen sijaan luo koiralle asemaa, paikkaa perheen osana, vaikka se joskus olisi aktiivinen omin päin: osoittamalla positiivista palautetta silloin ihminen näyttää, että noin saa koira elellä, sille on paikka perheessä sellaisena persoonallisuutena, vaikka se olisi tavallaan omapäinen tai näkemyksellinen. Koira usein arvostaa, että sille puhutaan syvällisistä viisaista asioista kuin ystävälle, mutta se pitää sitä arvostuksen tyyppisenä sekä seuranpitona eikä keskusteluna, ja vasta joskus jälkikäteen se saattaa vanhemman ihmissuhteen tapaan antaa jonkun ohjeen tai kommentin, oman näkemyksensä tuohon aihepiiriin." Tuo kommentti on siis tyylissä, elämäntavassa tai tilannekuvassa tai jonkun aiheen mainitsemisessa, sen ehdottamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti